Kulttuurin sponsorointi

Kalevi Aho, 17.3.2007

Puheenvuoro Rovaniemen orkesteripäivillä 17.3.2007

Suomen sinfoniaorkesterit ry:n toimintakertomuksen yhteydessä olevia mielenkiintoisia tilastoja tutkiessa huomasi taas, että monien suomalaisorkesterien taloustilanne on edelleen varsin kireä.

Paljon on puhuttu siitä, että orkesterien toiminnan omarahoitusosuuden pitäisi olla keskimäärin suurempi kuin se nykyisin on, ja että kulttuurilaitosten pitäisi aktiivisesti etsiä itselleen tukijoita liike-elämän joukosta. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Firmojen päätehtävä ei ole tietenkään kulttuurilaitosten tukeminen, vaan niiden oman liiketoiminnan ylläpito. Niille pitäisi vakuuttavasti kyetä perustelemaan, miksi sponsorointi voi kuitenkin niille olla kannattavaa.

Toistaiseksi vain yksi suomalaisorkesteri kyennyt laajaan, orkesterin talouden kannalta todella merkittävään sponsoriyhteistyöhön eri firmojen kanssa, nimittäin Sinfonia Lahti. Sinfonia Lahti alkoi jo 1990-luvun alussa etsiä itselleen tukijoita aluksi lahtelaisten, myöhemmin myös muiden suomalaisten liikeyritysten joukosta. Orkesterin nimikkosäveltäjänä olen voinut melko läheltä seurata tämän prosessin kehitystä ja saanut nähdä, mitä orkesterin ja liikeyritysten yhteistyö on antanut sekä orkesterin tukijoille että itse orkesterille.

Kerron aluksi, miten sponsorointi on Lahdessa toteutettu. Sen jälkeen pyrin analysoimaan yleisemmin sponsoroinnin vaikutuksia sekä orkesteria tukevien liikeyritysten että orkesterin kannalta. Lopuksi pohdin sitä, miten sponsoriyhteistyötä voitaisiin muualla Suomessa toteuttaa.

<Sinfonia Lahti suomalaisen sponsoriyhteistyön edelläkävijänä>

Lahdessa orkesterin tukijoina on ollut 1990-luvun alusta lähtien vuosittain

12-15 eri liikeyritystä. Näistä yksi tai kaksi ovat olleet muita tärkeämmän pääsponsorin asemassa. Pääsponsorien kanssa on tehty monivuotinen sponsorointisopimus. 1990-luvun puolivälistä lähtien aina vuoteen 2003 asti orkesterin päätukijana toimi Metsäliitto. Tärkeänä tukijana, joskaan ei pääsponsorin asemassa, oli myös Lahden Polttimo. Vuodesta 2000 vuoden 2005 loppuun, eli kuuden vuoden ajaksi toiseksi päätukijaksi Metsäliiton rinnalle tuli kustannusyhtiö Edita. Metsäliittoa taas seurasi 2003 toisena pääsponsorina UPM-Kymmene, ja vuoden 2006 alusta Editan työtä jatkoi puolestaan Hartwall. Sinfonia Lahtea tukee tällä hetkellä kymmenen muutakin yritystä, niiden joukossa edelleen myös Edita ja Lahden Polttimo.

Lahdessa ei haluta orkesterille enää useampia tukijoita, sillä yritysyhteistyö teettää orkesterin toimistolle ja intendentille melkoisesti lisätyötä. Lähtökohtana on ollut, että mieluummin harvempia sponsoreita ja suurempia tukisummia kuin liian monia tukijoita pienellä summalla. Näin myös muut kuin pääsponsorit saavat riittävästi näkyvyyttä ja huomiota osakseen tässä toiminnassa.

Sponsoriyhteistyölle on keksitty Lahdessa ilmaus ”sinfonisesti yhdessä”.

Tukijoiden kokonaisuutta nimitetään ”sinfonisesti yhdessä –yritysjoukkueeksi”. Sen kanssa on toteutettu aiemmin kokemattomia orkesterin markkinointimalleja ja kehitetty perinteisestä sponsoroinnista todellista, kaikkien osapuolten välistä kumppanuutta. Siinä myös yritysten keskinäiset suhteet ovat syventyneet. Orkesteri on saanut useita yritysyhteistyöhön liittyviä tunnustuspalkintoja mm. markkinoinnistaan, sekä Arts & Business –palkinnon vuonna 2003.

<Sponsorien merkitys Sinfonia Lahden taloudelle>

Sponsorien merkitys Sinfonia Lahden taloudelle on ollut todella huomattava, sillä orkesterin 4,3 miljoonan euron vuosibudjetista tukijoiden osuus on tällä hetkellä peräti noin 10%, eli yli 400.000 € vuodessa. Päätukijoiden vuosittainen sponsorointisumma on salaisuus, mutta eri luvuista voi päätellä, että pääsponsorit ovat avustaneet orkesteria joka vuosi noin 100.000-150.000 euron summalla. Jos ajattelee että esimerkiksi Metsäliitto ja Edita ovat tukeneet näin suurella summalla 6-8 vuoden ajan orkesteria ja edelleenkin avustavat sitä pienemmällä vuosittaisella rahamäärällä, niin pelkästään nämä kaksi yritystä ovat sijoittaneet orkesteriin yhteensä jo melkoisen määrän rahaa. On ilman muuta selvää, että tämä tuki ei ole pääsponsorien pelkkää kulttuurista hyväntahtoisuutta, vaan että sponsorointi on todella katsottu yrityksissä hintansa arvoiseksi.

Sinfonia Lahden muusta budjetista 20% koostuu pääsylipputuloista ja muusta varainhankinnasta, ja runsaat 70% tulee Lahden kaupungilta ja valtiolta. Eli oman varainhankinnan kokonaisosuus Lahdessa on ollut vajaat 30%, mikä on aivan omaa luokkaansa Suomessa. Kaikilla muilla Suomen orkestereilla omarahoitusosuus on jäänyt alle 20 prosentin.

Orkesterin saamat sponsorirahat menevät omaan rahastoonsa, omalle tilille, jolle Lahden kaupungin rahatoimistolla ei ole asiaa. Näitä rahoja ei ole sidottu mihinkään vuosibudjettiin jollain tietyllä budjettikaudella käytettäviksi. Sponsoritulojen käytöstä päättää yksistään orkesterin intendentti. Tämä järjestely ja intendentin valtuudet orkesterin varainkäytössä on vahvistettu Lahden kaupunginvaltuustossa.

Keskeinen osa sponsorirahastoon kertyneistä varoista on käytetty Lahdessa suuriin yksittäisiin erillisprojekteihin, kuten orkesterin lukuisien ulkomaankiertueiden rahoittamiseen. Sponsorituloin on rahoitettu kuitenkin myös uusia muusikonpaikkoja. Ennen sponsorisopimuksia orkesterissa soitti 59 muusikkoa, ja tällä hetkellä heitä on 67, eli kahdeksan enemmän. Näistä neljä lisävakanssia kustannetaan sponsorirahastosta. Orkesterin toimistoa on pystytty kasvattamaan viimeisen kymmenen vuoden aikana kahdella hengellä.

Sponsoroinnilla rahoitetaan siis Lahdessa myös orkesterin perustoimintaa, maksetaan muusikkojen palkkoja. Tässä on vaarana, että jos seuraa vakava taloudellinen lamakausi, sponsorointi voi ratkaisevasti vähentyä. Mikäli näin kävisi, orkesteri joutuisi todella suuriin taloudellisiin vaikeuksiin.

Mahdollista on tällöin jopa se, että Sinfonia Lahti joutuisi pienentämään kokoaan, lomauttamaan tai kokonaan irtisanomaan nuo neljä muusikkoa, joiden palkat on maksettu sponsorirahastosta.

<Liikeyritysten olemus>

Mitä hyötyä jollekin yritykselle sitten voi olla siitä, että se tukee jotain orkesteria, ja jopa niin suurilla summilla kuin Lahdessa on tapahtunut? Ja mitä hyötyä, muutakin kuin taloudellista, orkesteri voi puolestaan saada tällaisesta yhteistyöstä?

Liikeyritykset ja kulttuurilaitokset ovat olemuksiltaan hyvin erityyppisiä organisaatioita. Yritykselle on ominaista, että se tuottaa jotain tuotetta, jota se pyrkii myymään voitolla. Yritys menestyy sitä paremmin, mitä enemmän se tuottaa. Jotta voitto kasvaisi, tuotetta on joko pystyttävä valmistamaan halvemmalla, tai tuotteen myynnin ja markkinaosuuden pitää kasvaa.

Menestyville yrityksille on ominaista, että ne pyrkivät jatkuvasti laajenemaan. Jos uusia markkinoita ei enää löydy kotimaasta, niitä pyritään etsimään ulkomailta. Saman alan yritysten kesken on käynnissä jatkuva ankara, usein katkerakin kilpailu ja taistelu markkinaosuuksista.

<Orkesterien olemus>

Taidelaitokset taas <eivät> ole tuotantolaitoksia. Orkesteri ei tuota mitään sellaista materiaalista hyödykettä, jota se voisi myydä. Siten orkesterien päätavoitteena <ei> ole maksimaalisen taloudellisen hyödyn tavoittelu.

Orkesteri ei tuota myöskään palveluita - tuntuu naurettavalta puhua orkesterin yhteydessä esimerkiksi kaupungin soittopalveluista, kuten joskus on kuullut puhuttavan.

Orkesterin tehtävänä on luoda soittamansa musiikin kautta elämyksiä, jotka voivat saada kuulijat lumoihinsa pitkiksi ajoiksi itse konsertin jälkeenkin.

Keskeistä on musiikki itsessään, olemukseltaan ei-materiaalinen, aineeton, katoava, hetkellinen, mutta kuulijoihin syvästi vaikuttava.

Vaikka orkesteri menestyisi taiteellisesti ja myös taloudellisesti hyvin, sen tavoitteena ei ole kasvaa kuin tiettyyn rajaan saakka. Ihannekoko riippuu soitettavan ohjelmiston laadusta, orkesterin yleisöpohjasta ja orkesterin kotisalin koosta.

Sinfoniaorkesterien maksimikokona on noin 100 henkeä. Vain suurten oopperatalojen orkesterit ovat isompia, jotta samojen muusikkojen ei tarvitsisi soittaa näytöksissä joka ilta. Täysimittaisia suuria sinfoniaorkestereita ei ole Suomessa kuin Helsingissä ja Tampereella.

Muualla ei ole mielekästä pyrkiä näin suureen kokoon, sillä suomalaiskaupunkien väestöpohja ei riitä siihen. Muissa kaupungeissa ihannekokoina asukasluvusta tai salista riippuen olisivat noin 60-75-henkiset keskisuuret orkesterit, 40-henkiset sinfonietta-orkesterit, sekä runsaan 20 hengen kamariorkesterit. Esimerkiksi Lapin kamariorkesterissa soittaa tällä hetkellä 16 muusikkoa, mutta soitettavaa ohjelmistoa voitaisiin suuresti rikastaa ja tehdä sille ratkaisevasti paremmin oikeutta, jos kokoa voitaisiin kasvattaa viidellä jousisoittajalla, yhteensä 21 muusikkoon, Tämä on Lapin kamariorkesterin nykyinen tavoitekoko, ja sen suuremmaksi orkesteria ei näillä näkymin ole mielekästä Rovaniemen kokoisessa kaupungissa kasvattaa.

Loputon kasvu ei ole siis orkesterien toiminnassa päämääränä. Sen sijaan keskeisenä pyrkimyksenä on kasvattaa laatua, parantaa soiton tasoa.

Tavoitteena on joka konsertissa lähestyä esityksen täydellisyyden ideaalia niin pitkälle kuin mahdollista.

Konserttien korkea taso on paras keino myös orkesterin yleisömäärän kasvattamiseen. Jos orkesteri soittaa joka konsertissa kaikkensa antaen ja esittää etenkin sellaista musiikkia johon se itse uskoo, esityksestä tulee automaattisesti erittäin innoittunut. Tämä heijastuu välittömästi myös yleisöön.

Yleisömäärään vaikuttavat myös esityspuitteet. Tampere-talon ja Lahden Sibelius-talon valmistumisen jälkeen konserttiyleisön määrä sekä Tampereella että Lahdessa kaksinkertaistui. Uskon että näin tulee tapahtumaan myös täällä Rovaniemellä, kun Lapin kamariorkesteri ensimmäistä kertaa olemassaolonsa aikana saa omat tilat ja oman kotisalin lähivuosina rakennettavasta Taiteiden talosta.

Myös taiteissa esiintyy kilpailua, mutta tämä on olemukseltaan täysin toisentyyppistä kuin liike-elämässä tai huippu-urheilussa. Ratkaisevana erona on se, että taiteissa kilpailu ei tapahdu niinkään verisesti muita vastaan, vaan ennen kaikkea oman itsensä kanssa, itsensä voittamiseksi.

Kysymys on pikemminkin kilvoittelusta, omien mahdollisuuksien kehittämisestä ja rajojen ylittämisestä.

<Millaista musiikkia orkesterit esittävät?>

Luontevinta orkesterille on esittää sitä musiikkia, jonka piirissä sekä eri orkesteri-instrumentit että koko orkesterilaitos ovat kehittyneet, eli klassista ja modernia taidemusiikkia. Länsimainen taidemusiikki edustaa yhtä koko kulttuurimme suurenmoisimmista saavutuksista. Esimerkiksi filosofi Arthur Schopenhauer, joka arvosti kaikkia taiteita, asetti musiikin kuitenkin muiden yläpuolelle, kaikkein korkeimmaksi taiteen muodoksi ja käytännössä kokonaan eri tasolla olevaksi ilmiöksi.

Schopenhauerin mielestä ihmisen tuli ylittää oma egoistinen, kärsimystä tuottava tahtonsa, ja tämä on mahdollista taiteiden, erityisesti musiikin avulla. Schopenhauer kirjoittaa: ”Kun ihminen tekee esteettisen havainnon, (yksilöllinen, kärsimyksiä ja huolia tuottava) tahto katoaa täysin hänen tietoisuudestaan. […] Sitten yhtäkkiä, rauha, jota olemme aina etsineet, mutta joka on aina meiltä karannut […] saapuu luoksemme omasta halustaan ja meillä on kaikki hyvin. Tila on kivuton, […] jumalallinen tila: sillä hetkellä vapaudumme tahdon armottomasta paineesta.”

<Orkesterit kaupunkien kärkihankkeina>

Paras musiikki ilmentää siis jotain sellaista, jota ei sanoin eikä kuvin voi tavoittaa. Se ilmentää jotain rajatonta, erityistä hengen lentoa. Siksi kaupunkien kulttuurilaitoksista juuri korkeatasoiset orkesterit kohoavat helpoiten koko paikkakunnan kulttuurin kruununjalokiviksi.

Näin on tapahtunut myös täällä Rovaniemellä, sillä Lapin kulttuurilaitoksista kamariorkesteri on ylivoimaisesti tunnetuin kautta koko Suomen, ja Lapin kamariorkesteria voi hyvin perustein pitää Rovaniemen ja koko Lapin kärkihankkeena. Tällaiset kärkihankkeet ovat kaupunkien ja maakuntien kannalta äärimmäisen tärkeitä, sillä ne vahvistavat kaupungin ja maakunnan uskottavuutta ja tunnettavuutta ulospäin ja vahvistavat samalla myös omaa sisäistä identiteettiä.

Korkeatasoisen taidelaitoksen syntyminen paikkakunnalle on osoitus aina siitä, että kaupunki on ylittänyt tietyn henkisen kynnyksen. Hyvä orkesteri on taideorganisaatio, jonka kautta voidaan demonstroida sitä kaikkein parasta, mitä kaupungilla on tarjottavana. Tärkeintä tässä on siis taso, laatu. Jotta sitä kykenisi ylläpitämään ja entisestään nostamaan, orkesterilla on ehdottomasti oltava taiteellinen autonomia, eli orkesterien rahoittajien on luotettava siihen, että orkesterin taiteellinen johto tietää parhaiten mihin pyrkiä ja miten. Orkesterin taiteelliseen autonomiaan ei edes orkesterin päärahoittajien, kaupunkien tai pääsponsoreiden tule puuttua.

<Tilaaja-tuottaja-malli taideorganisaatiossa>

Liike-elämästä lainattu tilaaja-tuottaja-malli, jota kulttuurilaitoksetkin ovat joutuneet viime tai tämän vuoden alusta lähtien noudattamaan Rovaniemellä, Oulussa ja Tampereella, on sen sijaan taidelaitoksen kehittämisen ja laadun säilyttämisen ja nostamisen kannalta erittäin huono.

Tilaaja-tuottaja-malli perustuu siihen, että kulttuuri pyritään kaikilta osiltaan tuotteistamaan. Kulttuurilaitokset velvoitetaan tekemään kaupungille tarjouksia omista tuotteistaan, kuten konserteista tai teatteriesityksistä, ja kaupungin nimeämä lautakunta sitten valitsee, mitä tuotteita se ostaa ja miten paljon.

Tilaaja-tuottaja-mallin käsittelylle omistetaan näillä orkesteripäivillä koko huominen päivä, joten en tässä ryhdy sitä sen enempää käsittelemään.

Oma näkemykseni on kuitenkin, että tästä kulttuuribyrokratiaa suuresti kasvattavasta ja taidelaitosten toiminnan autonomisuutta vaarantavasta hallintomallista tulisi aivan ensi tilassa luopua. Kuten jo totesin, orkesteri, teatteri ja museot eivät ole perusolemukseltaan materiaalisia hyödykkeitä tai palveluita tehtailevia tuotantoyksikköjä. Jos kulttuuri tuotteistetaan, seurauksena voi olla varsin nopeasti tason romahtaminen.

<Kielteiset käsitykset modernista yritystoiminnasta>

Miten iloa sitten yritykselle voi olla siitä, että se alkaa tukea vaikkapa jotain orkesteria?

Yrityksen keskeisin tehtävä on tietenkin sen oma yritystoiminta, eikä jonkun ulkopuolisen kulttuurilaitoksen ylläpitäminen. Sponsoroiminen ei myöskään maksa välittömästi itseään takaisin ja tuota suoraa päätä lisää rahaa yrityksen kassaan. Jos kuitenkin yrityksen ja taidelaitoksen välinen sponsorisuhde on pitkäaikainen, useita vuosia kestävä ja perusteellisesti suunniteltu, taidelaitoksen tukeminen voi tulla yrityksen kannalta hyvinkin kannattavaksi.

Ensinnäkin hyvän sponsorisuhteen avulla yritys voi kyetä muuttamaan siitä muodostunutta yleistä mielikuvaa ratkaisevasti positiivisemmaksi.

Tällaista mielikuvien muutosta todella tarvitaan, juuri nyt. Kansalaisten käsitykset modernista yritystoiminnasta ovat nimittäin muodostuneet viimeisen 15 vuoden aikana yhä kielteisemmiksi. Ensinnäkin liikeyritysten ja pankkien yleisenä julkisuusongelmana on se, että hyvin monet pitävät niitä aivan tolkuttoman ahneina ja häikäilemättöminä laitoksina, kun melkein mitkään voitot eivät tunnu enää riittävän niille.

Yrityksiä on kritisoitu myös yhteiskuntavastuun puuttumisesta – varsin kevyin syin voidaan irtisanoa työntekijöitä jopa voittoa tuottavista yrityksistä, ja on saatettu syöstä kokonaisia yhdyskuntia aineelliseen hätään, kun paikkakunnan keskeisenä työllistäjänä ollut teollisuuslaitos lopetetaan ja tuotanto siirretään muualle. Ja suurta katkeruutta on herättänyt se, että mitä enemmän saneerataan, sitä enemmän yrityksen pörssikurssit sekä yritysjohtajien palkat ja optiot voivat kohota.

Yhtenä negatiivisena mielikuvatekijänä ovat myös ympäristötekijät: monien mielestä yritykset ovat valmiita uhraamaan mitä tahansa korvaamattomiakin

luonnon- tai kulttuuriarvoja nopeasti saatavan taloudellisen hyödyn eteen.

Varsin huonosta maineesta tässä suhteessa kärsivät ennen kaikkea useat rakennus-, kaivos- ja voimalaitosyhtiöt.

Samalla nykyinen kvartaalitalous osavuosikatsauksineen on tehnyt yritystoiminnasta yhä lyhytjännitteisempää ja tempoilevampaa, työntekijöitä stressaavaa ja uuvuttavaa.

<Kulttuurin tukemisen hyöty yrityksille>

Jos yrityksellä on imago- tai uskottavuusongelmia, taiteen sponsorointi saattaa olla sille erittäin hyödyllistä, monellakin tavalla. Kulttuurilaitos voi ensinnäkin heijastaa yritykseen sitä samaa positiivista henkeä, jota taideorganisaatiolla itsellään on. Jos esimerkiksi yrityksen tukemaan taidelaitokseen liittyy mielikuva erittäin korkeasta laadusta, tämä viestittää suoraan, että itse yrityskin tähtää ennen kaikkea korkeaan laatuun.

Toiseksi korkeatasoisen kulttuurilaitoksen tukemisen kautta yritys voi osoittaa yhteiskuntavastuutaan, sitä että sekin haluaa osaltaan pitää huolta kaupungin asukkaiden henkisestä hyvinvoinnista.

Kolmanneksi, koska taidelaitosten toiminta on pitkäjänteistä, ja niiden tehtävänä on sekä vaalia ja ylläpitää että myös kehittää taiteenalansa traditiota, taidelaitosta tukevasta yrityksestä voi syntyä sama mielikuva, eli että yrityskin haluaa rakentaa toimintansa kestävän, pitkäjänteisen kehityksen varaan. Näin yritykselle voi muodostua maine turvallisena ja luotettavana työnantajana.

Neljänneksi kulttuurilaitoksiin liittyy useimmiten mielikuva luovuudesta ja ennakkoluulottomuudesta. Sponsoroimalla tällaista laitosta liikeyritys viestittää samalla itsestään mielikuvaa luovana, innovatiivisena yrityksenä.

Kaiken kaikkiaan korkeatasoiset kulttuurilaitokset ovat erittäin tärkeitä koko paikkakunnasta muodostuneen yleisen mielikuvan kannalta. Kuten jo totesin, juuri parhaat kulttuurihankkeet edustavat sitä suurinta hyvää mitä paikkakunnalla voi olla tarjottavana. Tästä syystä juuri ne mielletään helpoiten kaupungin kärkihankkeiksi.

<Kulttuurilaitosten yleinen vaikutus yhteiskuntaan>

Menestyvä kulttuurilaitos säteilee vaikutustaan kaupunkiin monilla eri tasoilla, hyvin yllättävilläkin tavoilla. Esimerkiksi orkesterien toiminta ei rajoitu pelkästään konserttien pitämiseen, vaan monet muusikoista toimivat myös musiikkiopistossa opettajina ja amatööriyhtyeiden vetäjinä.

Tätä kautta orkesterin vaikutus siirtyy suoraan lapsiin ja nuoriin. Lasten musiikinharrastuksista on puolestaan tehty tutkimuksia, joissa kiistatta on osoitettu, että juuri soittaminen on lapsen henkiselle kehitykselle parasta mahdollista kasvatusta, sillä se kehittää yleisesti älykkyyttä, luovuutta ja sosiaalisuutta ja saa lapset menestymään paremmin kaikissa kouluaineissa, varsinkin matematiikassa ja kielissä. Orkesteri voi siis säteillä vaikutustaan kaupunkiin jopa niin, että kaupungissa alkaa varttua entistä fiksumpia, sosiaalisesti kypsempiä lapsia ja nuoria.

Joissakin ulkomaisissa suurkaupungeissa jopa nuorisorikollisuutta on saatu vähenemään sillä, että ongelmalapsille ja -nuorille on annettu soittimet ja ohjattu heidät musiikinharrastuksen pariin.

Kulttuurin harrastamisen on osoitettu olevan myös parasta mahdollista, ja yhteiskunnan kannalta lisäksi varsin halvaksi tulevaa ennaltaehkäisevää, terveydenhoitoa. Ne jotka käyvät konserteissa, teatterissa, museoissa tai elokuvissa voivat tutkimusten mukaan paremmin ja pysyvät pitempään terveempinä kuin kulttuuria harrastamattomat. Ikääntyviä kulttuurin harrastajia ei tarvitse hoitaa vastaavassa määrin vanhainkodeissa ja sairaaloissa kuin kulttuuria harrastamattomia, ja kulttuuriharrastukset ehkäisevät myös vanhuudendementian kehittymistä. Siksi kulttuuria ja terveydenhoitoa ei pitäisikään asettaa vastakkain kunnallispolitiikassa, kuten valitettavan usein edelleenkin tapahtuu.

Jos lisäksi halutaan saada kaupunkiin asettumaan luovasti ja ennakkoluulottomasti ajattelevia ihmisiä, on ensiarvoisen tärkeää, että paikkakunnalla on tarjottavana heille ja heidän perheenjäsenilleen riittävästi henkisiä virikkeitä. Eivät varsinkaan aktiivisimmat ja älykkäimmät henkilöt halua jäädä pysyvästi sellaiselle paikkakunnalle, jossa ei kerrassaan tunnu olevan työn ulkopuolella mitään muuta kuin henkinen tyhjiö.

Jos kaupunki ei yksin kykene turvaamaan kulttuurilaitostensa ylläpitoa, silloin yritysten pitäisi tulla avuksi, sillä se sijoitus ei taatusti mene niiltä hukkaan.

<Urheilun sponsorointi>

Sponsoroinnin kohteena on Suomessa ollut yleisemmin urheilu kuin kulttuuri.

Urheilun tukemisen avulla ei voi vaikuttaa kuitenkaan läheskään samassa määrin yrityksen imagon muuttamiseen. Urheilun tukeminen koetaan normaalisti vain urheilukilpailujen yhteydessä tapahtuvaksi suoraksi mainonnaksi.

Lisäksi huipputason kilpaurheilun ongelmana on se, että se edustaa juuri niitä samoja äärimmäisen kovia kilpailuarvoja, jotka ovat muodostuneet suoranaiseksi rasitteeksi nykyhetken yritystoiminnalle. Urheilun maine on kärsinyt pahoin myös dopingista ja siitä, että huippu-urheilu on niin läpeensä kaupallistunut. Kulttuuri on tässä suhteessa ratkaisevasti puhtaampaa ja pyyteettömämpää

<Millaista kulttuurilaitosta on kannattavaa tukea>

Minkälaista kulttuurilaitosta sitten jonkin liikelaitoksen kannattaisi ryhtyä tukemaan esimerkiksi monivuotisella yhteistyösopimuksella?

Sponsoroinnissakin on useita tasoja. Jos yritys haluaa ilmaista vain paikallista sitoutumisen haluaan, silloin riittää että tukee ylipäänsä jotain paikallisia kulttuurihankkeita. Jos taas tavoitellaan laajempaa kansallista tai kansainvälistä näkyvyyttä, silloin kriteerit ovat kokonaan toiset.

Ennen kuin Edita aloitti vuonna 2000 Sinfonia Lahden sponsoroimisen, yhtiössä tutkittiin pitkään ja perusteellisesti, onko sponsorointi ylipäänsä ollenkaan mielekästä, ja pitääkö sponsoroida mieluummin urheilua vai kulttuuria, ja jos valinta kohdistuu kulttuuriin, minkälainen kulttuurilaitos sitten olisi ihanteellinen kohde.

Urheilun Edita sulki heti pois ennen kaikkea sen takia, että urheiluun liittyy nykyisin niin paljon negatiivisia lieveilmiöitä. Kulttuurilaitosten suhteenkin kriteerit olivat hyvin tiukat.

Tavoitteena oli löytää erittäin laadukas, koti- ja ulkomailla tunnettu taidelaitos, jolla on valovoimainen ja idearikas, kansainvälisesti tunnettu taiteellinen johtaja. Laitoksella tulisi olla mainetta luovana, rajoja murtavana taideorganisaationa. Sen saavutuksia pitäisi olla dokumentoituina cd-levyin tai muin tallentein, jotta niitä voisi antaa lahjaksi paitsi yrityksen asiakkaille, myös omalle henkilökunnalle. Tärkeää tälle helsinkiläiselle yritykselle oli lisäksi, että kyseisen huipputaidelaitoksen kotipaikkana <ei> ollut Helsinki. Näin menomatkan aikana voitaisiin bussissa tai junassa virittäytyä hyvään tunnelmaan, ja paluumatkalla olisi mahdollista ruotia yhdessä koettua taide-elämystä.

Näillä perusteilla Edita päätyi Sinfonia Lahteen, jonka taiteellisena johtajana oli tuolloin Osmo Vänskä. Orkesteri levytti säännöllisesti, ja monet sen levyt olivat saaneet kansainvälisiä palkintoja. Valintaan vaikutti myös se, että Lahden orkesteri konsertoi Suomen akustisesti parhaimmassa konserttisalissa Sibelius-talossa, jossa myös lämpiötilat ja itse sali ovat erittäin kauniit ja tunnelmalliset. Positiivisena pidettiin sitäkin, että orkesterilla oli vuotuinen Sibelius-festivaalinsa, johon yritysasiakkaita olisi hyvä viedä.

Sittemmin Editassa on selvitetty sitä, onko Sinfonia Lahden sponsoroinnista ollut yritykselle hyötyä. Hyödyt ovat osoittautuneet niin suuriksi ja varsinaisen yritystoiminnankin kannalta aivan todellisiksi, että Edita edelleenkin haluaa toimia Sinfonia Lahden yhtenä tukijana, joskaan ei enää pääsponsorina.

<Orkesterien tukemisen hyödyntäminen>

Miten sitten muualla Suomessa jotakin orkesteria tukevat yritykset voisivat käyttää orkesteria hyväkseen yritystoiminnassaan?

Jokainen suomalaisorkesterit on erilainen, ja kaikkialla myös paikalliset olosuhteet ovat erilaiset. Siksi sponsoroinnin hyödyntämisessä ei voi noudattaa missään samaa kaavaa. Nyt kun olemme koolla täällä Rovaniemellä, esitän esimerkkinä vain, miten sponsorointia voitaisiin toteuttaa vaikkapa Lapissa.

Lapissa toimii vain yksi taidelaitos, jota jopa jonkun eteläsuomalaisen yrityksen olisi mielekästä tukea, nimittäin Lapin kamariorkesteri – sehän on nykyisen taiteellisen johtajansa John Storgårdsin kaudella kohonnut ylivoimaisesti Lapin kulttuuriseksi kärkihankkeeksi, kuten jo totesin. John Storgårds on myös Tampere Filharmonian ylikapellimestari, ja hän lukeutuu tällä hetkellä kansainvälisesti tunnetuimpiin kapellimestareihimme, jonka kansainvälinen maine on edelleen jatkuvasti kasvamassa.

Miten sitten Lapin kamariorkesteria tukeva yritys voisi käyttää orkesteria hyväkseen omassa toiminnassaan?

Ensinnäkin yrityksen asiakkaita tai omaa henkilökuntaa voi viedä kamariorkesterin konserttiin Rovaniemellä. Jo pelkkä Lappiin matkustaminen on muualta tuleville usein elämys. Jos siihen vielä liittyy kaikki odotukset ylittävä kulttuurielämys, vaikutus on entistäkin tehokkaampi.

Lapin kamariorkesteria voi käydä kuuntelemassa muuallakin kuin Rovaniemellä.

Jonkun tärkeän asiakasneuvottelun voisi esimerkiksi pyrkiä järjestämään Saariselälle samaan aikaan kun Lapin kamariorkesteri on Lapin kiertueellaan, ja käydä kuuntelemassa sieltä orkesteria vaikkapa Ivalon kirkossa.

Tai asiakkaat voi viedä Lapin merkittävimmälle musiikkifestivaalille, elokuussa järjestettävään Luosto Classic –tapahtumaan. Myös Luoston taiteellisena johtajana toimii John Storgårds, ja Lapin kamariorkesteri esiintyy juhlilla joka vuosi. Luonnon helmassa, uskomattoman kauniissa maisemassa Ukko-Luoston rinteellä ja jylhässä Aittakurussa tapahtuvat konsertit ovat jotain aivan ainutlaatuista koko maailman mitassa.

Yhteenvetona voi siis todeta, että orkesterin ja yrityksen välisen sponsorisuhteen syntymistä auttaa ratkaisevasti, jos mahdollisimman moni seuraavista edellytyksistä on täyttynyt: orkesterilla hyvä taso, orkesterilla kansainvälisesti tai kansallisesti tunnettu taiteellinen johtaja, orkesterilla tallennesopimus ja useita levytyksiä, orkesterilla akustisesti hyvä, miljööltään tunnelmallinen kotisali, orkesteri esiintyy kiintoisilla festivaaleilla, ja että sillä on muita epätavallisia, kiinnostavia projekteja.

<Kulttuuritapahtumat oman henkilökunnan sitouttajina>

Hyvällä sponsorisuhteella ei vaikuteta pelkästään yrityksen ja sen asiakkaiden väliseen kanssakäymiseen. Se voi parantaa huomattavasti myös yrityksen omaa sisäistä ilmapiiriä. Olin mukana, kun Edita muutama vuosi sitten kustansi Sinfonia Lahden konsertoimaan Tukholman konserttitalon vierailukonserttien sarjaan. Yleisö koostui paitsi tukholmalaisista konsertissakävijöistä, myös Editan ruotsalaisten tytäryhtiöiden henkilökunnasta sekä joistakin yrityksen tärkeistä asiakkaista. Konsertti ja sen yhteydessä ollut vastaanotto olivat siksi onnistuneita, että saattoi olla jokseenkin varma Editan tulevien asiakasneuvottelujen onnistumisesta.

Samalla tajusi miten tärkeä tämä tapahtuma oli myös Editan itsensä kannalta, sillä se selvästi vahvisti henkilökunnan sitoutumista yritykseen ja motivoi heitä työssään siinä.

<Sponsoroinnin näkyvyys yrityksen kotisivuilla>

Konserttien ohjelmalehtisissä tai uuden levytyksen teosesittelyvihkossa mainitaan tietenkin aina myös orkesterin tukijat. Vielä tärkeämpää ja näkyvämpää on korostaa sponsoriyhteistyötä yrityksen kotisivuilla.

Edita-yhtiö on käyttänyt tätäkin mahdollisuutta nerokkaasti hyväkseen. Kun Editan kotisivut avaa, etusivulla ei näy yrityksen tuotteita, vaan siinä on suurena varjokuvana kapellimestari Osmo Vänskän profiili. Jos sitä koskettaa hiirellä, Vänskä tulee kokonaan näkyväksi. Samalla alkaa soida Sibeliuksen Satu Lahden orkesterin soittamana, ja etusivulle avautuu kaksi kuvaa orkesterista sekä teksti, jossa todetaan: ”Sinfonia Lahti ja Osmo Vänskä ovat systemaattisesti pyrkineet oman alansa huipulle, Sinne he ovat myös päässeet. Kulttuuri ja taide antavat pohjaa sekä luovuudelle että elämyksille niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Näitä arvoja ja asenteita haluamme tarjota asiakkaillemme yhdessä Sinfonia Lahden kanssa,” Kun lopuksi klikkaa etusivun kohtaa ”kulttuurikytkentä”, sieltä avutuvat suoraan Sinfonia Lahden omat kotisivut.

Editan kotisivuilta siis saa melkein sen käsityksen, että Sinfonia Lahti onkin tämän yrityksen, eikä Lahden kaupungin kärkihanke.

<Mitä orkesteri ja liikeyritys voivat oppia toisiltaan>

Tasokkaan, valovoimaisen orkesterin sponsoroiminen voi siis olla yrityksen kannalta erittäin kannattavaa. Paras molemminpuolinen hyöty saavutetaan, jos sponsorisuhde kestää tarpeeksi pitkään, esimerkiksi kolme vuotta kerrallaan.

Onnistuneesta sponsorisuhteesta koituu myös orkesterille paljon iloa. Sen kautta orkesteri saa jatkuvasti uusia kuulijoita, jotka puolestaan edelleen levittävät orkesterin mainetta. Orkesterin ja yrityksen kanssa voidaan kehittää yhdessä orkesterin markkinoinnin muotoja. Yrityksellä ja orkesterilla voi olla opittavaa myös toistensa organisaatioista. 1990-luvun alussa Sinfonia Lahdella oli yhteistyötä Nokian kanssa, jolloin orkesteri tutustui Nokian silloiseen hallintomalliin, ja Nokian johtajat puolestaan ottivat oppia siitä, miten orkesteri organisaationa toimii, eli miten orkesteri saa omaa tulostaan, huipputason taiteellisia saavutuksia aikaan.

<Muuttotappion hillitseminen kulttuurin avulla>

Ensiarvoisen tärkeää Suomessa olisi, että maassamme myös maaseutu pysyisi elinvoimaisena. Tähän voisi vaikuttaa osaltaan se, jos orkesterit, tai niiden piirissä toimivat kamarimusiikkiyhtyeet voisivat tehdä säännöllisesti maakuntakiertueita.

Siksi myös Suomen maakuntaliittojen kannattaisi osallistua kulttuurilaitosten tukemiseen. Maakuntaliitot voisivat esimerkiksi kustantaa jollekin hiukan vajaakokoiselle orkesterille muutaman muusikonpaikan lisää sillä edellytyksellä, että kyseinen orkesteri konsertoisi säännöllisesti myös maakunnissa, kuten Lapin kamariorkesteri on tehnyt kiertueillaan pitkin Lapin pitäjiä.

Rikas henkinen elämä, kulttuuriset kärkihankkeet, taidelaitokset jotka kykenevät ilmentämään sitä parasta jota kaupungilla ja koko maakunnalla on tarjottavana – nämä vaikuttavat ratkaisevimmin siihen, että kaupunki ja maakunta pysyvät hengissä ja vireinä. Ne ovat mielestäni paras vetonaula muuttotappion hillitsemiseksi, luovien, lahjakkaitten ja aktiivisten ihmisten pysyttämiseksi kotiseuduillaan, ja muuttovirran kääntämiseksi takaisin muuttotappioalueille.

Jos siis kaupunki ei yksin kykene turvaamaan kulttuurilaitostensa ylläpitoa, silloin yritysten ja myös maakuntaliittojen pitäisi tulla avuksi, koska tämä sijoitus ei mene niiltä taatusti hukkaan.

Takaisin