Orkesterit ja lama; Avajaispuhe Kuopion orkesteripäivillä

Kalevi Aho, 27.3.2009

Hyvät Kuopion 44. orkesteripäivien osanottajat!

Helsingin Sanomissa oli viikko sitten, 21.3. laaja artikkeli Britannian kulttuurista taloustaantuman aikana. Artikkeliin sisältyi hätkähdyttävä väliotsikko, jossa kysyttiin, romahtaako Britannian kulttuuri Yhdysvaltojen jälkeen.

Yhdysvalloissa nimittäin nykyinen talouslama on johtamassa amerikkalaisen kulttuurielämän katastrofiin, sillä maassa on ennustettu kaatuvan tämän vuoden aikana peräti 10.000 taidelaitosta. Julkisen tuen osuus taidelaitosten budjetista on Yhdysvalloissa aivan olematon, useimmiten alle prosentin luokkaa. Kun laman seurauksena yksityiset lahjoitukset vähenevät tai loppuvat kokonaan, ja kun samaan aikaan taidelaitosten sijoittaman omaisuuden arvo on romahtanut pankkien kaatumisen tai osakekurssien putoamisen myötä, seurauksena on kiihtyvässä määrin taidelaitosten konkursseja.

Presidentti Barack Obama on tosin ehdottanut, että Yhdysvaltain massiiviseen talouden elvytyspakettiin olisi sisällytetty myös kulttuurielämän elvytystä, eli edes vähän julkista tukea kulttuurilaitoksille, mutta republikaanipuolue torpedoi tämän ajatuksen. Yhdysvaltain jättimäisestä 819 miljardin dollarin elvytyspaketista kulttuurielämälle ei siten heru senttiäkään. Jos kuvitellaan, että kulttuuri olisi saanut vaikkapa vain 1/819 tästä valtavasta tukisummasta, tämä olisi merkinnyt amerikkalaiselle kulttuurille peräti miljardin dollarin apua, eikä luultavasti yhtä ainoaa kulttuurilaitosta tarvitsisi Yhdysvalloissa lakkauttaa.

Iso-Britanniassa taidelaitosten rahoitusjärjestelmä on skandinaavisen mallin ja Yhdysvaltain välimuoto. Englannin taiteiden keskustoimikunnan, Arts Councilin myöntämä julkinen tuki kattaa noin puolet taidelaitosten kuluista, ja loput puolet taidelaitosten tulee hankkia itse. Kun kuitenkin sponsori- ja yksityinen tuki ovat viikko viikolta vähenneet Englannissakin, maan taidelaitosten johtajat odottavat sydän kylmänä, miten käy Arts Councilin tuelle. Jos poliitikot päättävät supistaa sitä, seurauksena on kulttuurielämän romahtaminen myös Britanniassa.

Suomessa ammattimaiset taidelaitokset toimivat julkisen, kaupungin ja valtion tuen varassa. Sen osuus esimerkiksi suomalaisorkesterien viime vuoden budjetista oli yli 4/5, eli noin 85 %. Ainoa suomalaisorkesteri, joka on jossain määrin kyennyt keräämään yksityistä rahoitusta, on Lahden kaupunginorkesteri. Sen budjetista oman rahoituksen osuus kohosi viime vuonna 30 prosenttiin. Samalla myös Lahden kaupunki avusti orkesteriaan asukaslukuun suhteutettuna suomalaiskaupungeista eniten, eli 25,6 eurolla kutakin lahtelaista kohti vuodessa. Suomalaisista ammattikaupunginorkestereista suhteellisesti pienimmällä kunnallisella avustuksella joutui selviämään Mikkelin orkesteri, Mikkelin kaupungin avustus orkesterilleen oli vain 8,4 euroa kutakin mikkeliläistä kohti.

Julkisen tuen suuri osuus on ollut suomalaisten taidelaitosten onni ja pelastus ja antanut niille toimintaturvallisuutta. Tästä huolimatta kulttuurin tuki on ollut varsin marginaalinen valtion ja kaupunkien kokonaisbudjetissa. Nyt kuitenkin monet kunnat ovat alkaneet vaatia lisäsäästöjä myös taidelaitoksiltaan. Pienemmistä kaupungeista esimerkiksi Savonlinna ja Hämeenlinna tukevat omaa orkesteriaan enää vain symbolisesti. Suuremmista kaupungeista suuria säästötavoitteita ovat asettamassa esimerkiksi Tampere, Oulu, Kuopio ja Turku.

Vaikein tilanne on tällä hetkellä vuoden 2011 Euroopan toiseksi kulttuuripääkaupungiksi valitussa Turussa, sillä Turun kaupunki päätti leikata kaupunginorkesteriltaan pois 182.634 euroa. Samalla Turun kaupungin tilalaitos korotti Turun konserttitalon vuokraa, joka jo aikaisemmin oli Suomen korkein. Viime vuonna Turun kaupunginorkesteri joutui maksamaan konserttisalinsa käytöstä melkein 500.000 euroa enemmän kuin mitä täällä Kuopiossa kaupunginorkesteri maksaa erinomaisesta salistaan. Turkulaisen kulttuuripolitiikan nykyisen kurjuuden huipuksi Turun kaupunki ei myöskään siirrä kaupunginorkesterilleen ja -teatterilleen valtionavun viimevuotista 20 prosentin lisäystä, vaan tämä menee muihin tarkoituksiin, aivan kuten myös Kuopiossa. Opetusministeriö onkin esittänyt uhkavaatimuksen, että jos taidelaitoksille tarkoitettu valtionavun lisäys kohdennetaan muihin tarkoituksiin, valtio saattaa vähentää avustustaan kyseisille kaupungeille. Kun siis muualla Suomessa orkesterit ja teatterit saavat nyt valtiolta pientä helpotusta budjetteihinsa valtionavun noustua, Turussa ja Kuopiossa on tapahtumassa päinvastoin, eli näissä kaupungeissa taidelaitosten talous on vaikeutumassa koko ajan lisää.

Kuitenkin juuri taloudellisen taantuman aikana olisi erityisen tärkeää, että kulttuurilaitosten toiminnan edellytykset turvattaisiin. Miksi?

Äsken totesin, että kulttuurilla on yllättävän suuri kansantaloudellinen merkitys. Mutta vielä tärkeämpää on se, että kulttuuri luo kansakunnille ja kaupungeille omaehtoista identiteettiä. Siis juuri kulttuuri, eikä raha ja talous. Hyvä esimerkki kulttuurin voimasta on vaikka naapurimaamme Viro. Neuvostoaikana virolaisia piti henkisesti pystyssä oma kieli, jota haluttiin vaalia, omankielinen kirjallisuus sekä virolaiseksi koettu musiikki. Virolaisen identiteetin ja vastarinnan symboleiksi tulivat etenkin Tallinnan laulujuhlat. Voi melkein sanoa, että Viro tuli laulaen itsenäiseksi. Myös Suomessa juuri kulttuuri vaikutti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ratkaisevasti kansalliseen heräämiseen ja loi niin vahvan kansallisen identiteetin, että Suomi kykeni itsenäistymään heti, kun siihen tuli tilaisuus.

Ja kun puhutaan kulttuurin kalleudesta lama-aikana, kannattaa muistaa, mikä merkitys kulttuurilla on ollut todella äärimmäisissä olosuhteissa. Leningradin piirityksen ja nälänhädän aikaan kaupungissa pyrki toimimaan edelleen jopa baletti, ja Leningradin filharmonikot antoivat konsertteja vajaakokoisena silloinkin, kun suuri osa muusikoista oli rintamalla. Berliinin filharmonikot konsertoivat Berliinissä aina huhtikuun 1945 loppuun asti, kun venäläiset joukot olivat jo ennättäneet esikaupunkeihin. Heti sodan päätyttyä, jo toukokuun 1945 lopulla orkesteri aloitti uudestaan säännöllisen konserttitoiminnan. Kulttuuri toimi näissä kaupungeissa sinä henkisenä selkärankana, joka keskellä pommituksia ja nälänhätää auttoi asukkaita kestämään ympärillä vallitsevia hirvittäviä olosuhteita.

Kaikista taiteista juuri musiikilla on erityinen merkitys ihmisen mieleen. Maailmankuulu neurologi Oliver Sacks on kertonut musiikin vaikutuksesta psyykeen ja aivoihin kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan ”Musicophilia. Tales on Music and the Brain”.

Sacksin mukaan musiikki kykenee tavoittamaan sellaisia alueita ihmisen tietoisuudessa, joihin ei sanoin eikä millään muillakaan keinoin pääse. Sacksin kirja sisältää hämmästyttäviä esimerkkejä musiikin voimasta. Hän kertoo entisestä konserttipianistista, joka ikääntyessään menetti kokonaan sanamuistinsa, mutta kykeni muistamaan oppimansa musiikin, ja hyvin vanhana ja puhekyvyttömänä tulkitsi Mozartin pianosonaatteja yhtä hyvin tai ehkä jopa paremminkin kuin 50 vuotta aikaisemmin tehdyillä äänitteillään.

Sacks kertoo musiikkitieteilijästä, joka aivokalvontulehduksen seurauksena kadotti kaiken ajallisen muistinsa. Vaikka hän toivuttuaan kykeni taas puhumaan, hän pystyi muistamaan kokemaansa vain muutaman sekunnin verran taaksepäin, ja koko aikaisempi menneisyys oli kokonaan kadonnut hänen mielestään. Silti hän kykeni soittamaan edelleen pianoa ja urkuja, ja hänellä oli säilynyt musiikkimuistin lisäksi tunnemuisti, jonka avulla hän tunnisti vaimonsa. Hän rakastui tähän joka kerta uudestaan tavatessaan hänet, monta kertaa päivässä, ja hän pystyi soittamisen lisäksi jopa johtamaan kuoroa. Musiikki oli hänelle tila, jossa ei ollut menneisyyttä eikä tulevaisuutta, oli vain sävelten mukana vaihtuva nyt-hetki, ja musiikin ajattomuus esti häntä vajoamasta lopullisesti tiedottomuuden kuolemankaltaiseen hämärään ja antoi turvan ja merkityksen hänen olemassaololleen.

Sacksin mukaan musiikki on ehkä paras lääke henkistä tylsistymistä vastaan. Hänen kertomansa vastaa täysin lääketieteen tohtori Boinkum Benson Konlaanin uraauurtavaa tutkimusta, jossa vastaansanomattomasti todistetaan, että kulttuuriharrastukset ovat ikääntyville ihmisille parasta mahdollista ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa - ne pitävät harrastajansa henkisesti ja fyysisesti terveempinä ja tulevat kunnille lisäksi paljon halvemmiksi kuin jos vanhenevat ihmiset päästetään sairastumaan ja dementoitumaan ja heitä hoidetaan sairaaloissa tai vanhainkodeissa.

Musiikin avulla voidaan saavuttaa yhteys vaikeasti autistisiin tai vajaamielisiin lapsiin. Laajassa saksalaistutkimuksessa on lisäksi todistettu, että jonkun instrumentin soittaminen ja yhteissoitto kehittävät lasta sosiaalisesti ja älyllisesti tehokkaammin kuin juuri mikään muu. Musiikin valtavasta kasvattavasta ja myönteistä yhteisöllisyyttä korostavasta voimasta on hämmästyttävänä esimerkkinä Venezuelan nuoriso-orkesterien verkosto. Caracasin miljoonakaupungissa on saatu nuorisorikollisuutta vähenemään sillä, että katulapsia on ohjattu soittamisen pariin. Venezuelan nuorten keskuudessa suurimpina idoleina eivät nykyisin ole pop-tähdet, vaan kapellimestari Gustavo Dudamel.

Musiikki auttaa usein myös vaikeissa masennustiloissa. Kirjailija William Styron on kertonut syvästä depressiostaan, jossa hän kadotti elämänhalunsa. Mikään ei merkinnyt hänelle enää mitään, ja hän alkoi hautoa itsemurhaa. Masennuksensa syvimmässä vaiheessa hän eräänä yönä pakottautui katsomaan videolta elokuvaa, jonka eräässä kohtauksessa sattui soimaan katkelma Johannes Brahmsin Alttorapsodiasta. Styronin kertoman mukaan Brahmsin sävelet porautuivat kuin tikari hänen sieluunsa, ne herättivät hänet uudestaan eloon, ja suuri vyöry muistoja hänen kokemistaan onnellisista hetkistä tulvi hänen mieleensä, lasten juoksentelu huoneissa, talossa pidetyt juhlat, rakkaus, oma työ.

Jokainen varmaan on kokenut myös sen, miten musiikki lohduttaa surussa tai miten se voi voimistaa juhlatunnelmaa ja iloa. Musiikin valtavasta eroottisestakin vaikutuksesta hienoja kuvauksia ovat mm. Leo Tolstoin novelli Kreutzer-sonaatti, Gustave Flaubertin romaani Rouva Bovary tai Thomas Mannin novelli Tristan.

Biologi Charles Darwin kertoo omaelämäkerrassaan, miten hän nuorempana harrasti aktiivisesti kuvataiteita ja musiikkia, mutta vähitellen kadotti kykynsä nauttia niistä kummastakaan. Hänen mielensä oli tullut kuin koneeksi, joka kykeni pelkästään tunteettomasti analysoimaan erilaisia lainalaisuuksia ja tosiasioiden kokonaisuuksia. Tuolloin Darwin tiedosti myös sen, että emotionaalisen vastaanottokyvyn heikkenemisellä voi olla hyvin vaarallista seuraamuksia moraaliselle käyttäytymisellemme.

Darwinin kokema kehitys tuntuu oireelliselta juuri tälle ajalle. Tuntuu kuin vallitseva turbomaterialismi, jossa talouden edut menevät kaiken muun edelle, olisi köyhdyttämässä emotionaalisesti kaikkia vauraita yhteiskuntia. Darwiniin vedoten voisi kysyä, tekisivätkö yritysjohtajat ja talouspoliitikot yhteiskunnallisesti kestävämpiä päätöksiä, jos he harrastaisivat muutakin kuin numeroiden ja strategiakaavioiden pyöritystä tietokoneen näytöllä ja alkaisivat käydä säännöllisesti vaikkapa sinfoniakonserteissa? Monessa yhteydessä on todettu sekin, miten juuri musiikki saattaa synnyttää aivan odottamattomia ja epäsovinnaisia ajatusyhteyksiä ja voi auttaa löytämään ratkaisun mieltä pitkäänkin askarruttaneeseen ongelmaan. Musiikin kuuntelu irrottaa kuulijat hetkeksi reaalisesta todellisuudesta, ja juuri tämä eräällä tavalla painovoimaton, irrallinen olotila on erityisen hedelmällinen luovan ajattelun kannalta.

Kulttuurielämän tukemisen kalleuteen vetoaminen on lopultakin täyttä hölynpölyä. Kulttuuri ei vaadi miljarditukia, kuten pankit ja vakuutuslaitokset, orkesterien intendentit ja teattereiden ja museoiden johtajat eivät ole hamuamassa optiomiljoonia eivätkä muusikot jättibonuksia. Jos kerran Suomea halutaan elvyttää, miksi ei siis aloitettaisi tällä kertaa henkisestä elvyttämisestä, kulttuurista, ja turvattaisi taidelaitosten, museoiden, kirjastojen tai vaikka musiikkiopistojen toiminta?

Päinvastoin kuin Yhdysvalloissa, jossa uskotaan että hyvää kulttuurielämää syntyy vain suuren rahan sivutuotteena ja lisäarvona, uskon itse, että terve ja vastuullinen talouselämä voi syntyä vain yhteiskunnassavallitsevan elävän ja rikkaan henkisen elämän, kulttuurin pohjalta.

Näillä sanoilla avaan Kuopion 44. valtakunnalliset orkesteripäivät.

Takaisin