47. Valtakunnalliset orkesteripäivät Kokkolassa

Risto Aakko, Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n varapuheenjohtaja, 23.3.2012

Hyvät Kokkolan kaupungin edustajat, hyvät orkesteripäivien osallistujat.

Suomen Sinfoniaorkestereiden puolesta haluan kiittää Kokkolan kaupunkia ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria sekä erityisesti Gun-Maj Peltoniemeä, kutsusta ja mahdollisuudesta viettää 47. valtakunnallisia orkesteripäiviä täällä Kokkolassa. Päivien ohjelma tulee olemaan monipuolinen sisältäen sekä filosofisia että hyvinkin konkreettisia aiheita, virallista ja vapaata yhdessäoloa sekä tietysti musiikkia. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pystyy osallistumaan päivien viettoon ja seuraamaan ajankohtaista kulttuurikeskustelua orkesterilaitoksen näkökulmasta.

Suomalaisia kulttuurilaitoksia siis teattereita, orkestereita ja museoita on moitittu läpi viime vuosikymmenten, milloin poliittisen vasemmiston, milloin oikeiston taholta tai puolueista riippumatta. Arvostelijoiden mielestä taidelaitokset ovat laitostuneet ja laitostaneet taiteen, ne ovat olleet tehottomia palveluntuottajia tai elitistisiä tai muuten vain kalliitta. Vallitsevat poliittiset arvot, yhteiskunnalliset suuntaukset, hallinnon ismit ja muodit, ovat kaikki aina lopulta löytäneet tiensä myös taidelaitoksiin. Toisin sanoen taidelaitokset ovat olleet aina lujasti kiinni ajassa. Muutokset ovat koskeneet taidelaitoksia siinä missä yhteiskunnan muitakin rakenteita, vain taide on tainnut laitoksissa olla pysyvää. Yhteiskunnallisen keskustelun ytimen ja muutosten moottorin, on muodostanut pohdinta hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus-, tehokkuus- ja legitimiteettiongelmista.

Taloustieteilijät Baumol ja Bowen esittivät jo 1960-luvulla kuuluisan teesinsä, joka tunnetaan Baumolin efektinä tai Baumolin tautina (Baumol’s effect, baumol’s disease). Ilmiö on hyvin tunnettu julkisen palvelutuotannon yhteydessä, jossa palkkakehitys seuraa viiveellä yleistä hintatasoa, mutta tuottavuutta ei voida parantaa esim. teknisillä innovaatioilla. Teesin mukaan esittävien taiteiden organisaatiot kohtaavat tulokuilun (income gap), koska niiden tekninen kehitys on tehottomampaa kuin muilla talouden sektoreilla, eikä henkilökuntaa voida korvata tuottavuutta nostavilla teknisillä innovaatioilla kuten tuotantotaloudessa. Koska taideorganisaatioiden suhteellinen tuottavuus muihin talouden sektoreihin verrattuna on alhaisempi ja palkkataso ja kustannukset nousevat samassa suhteessa muiden talouden sektoreiden kanssa, syntyy tulokuilu. Baumoli efektin perusteella tehtävät päätelmät ovat osin ristiriitaisia. Toisaalta sen avulla voidaan perustella julkista tukea, mutta pitkällä aikavälillä kustannukset voivat nousta niin korkeiksi että julkinen rahoitus ajautuu kriisiin. (J. Baumol & William G. Bowen, 1996 Performing Arts­–The Economic Dilemma).

Vastatessaan yhteiskunnallisiin kysymyksiin orkesterilaitos on onnistunut omassa työssään hyvin sekä kansallisesti että kansainvälisesti ajatellen. On vaikea kuvitella jotakin toista konserttituotannon muotoa, joka olisi Suomen oloissa pystynyt tuottamaan vastaavan laajuista ja tasoista toimintaa kuin kaupunkien omat orkesterit. Vuonna 2011 Suomen sinfoniaorkestereiden jäsenenä oli 30 orkesteria, joissa työskenteli yhteensä liki 1000 vakituista ja lähes 2700 tilapäistä muusikkoa. Näiden orkestereiden koko vaihteli pienistä muutaman hengen runko-orkestereista aina yli sadan hengen sinfoniaorkestereihin. Orkesterit tavoittivat vuonna 2011 lähes miljoonan kokonaiskävijän määrän.

Omassa strategisessa työssään, orkesterit ovat pystyneet ylläpitämään ja kehittämään korkeaa taiteellista tasoa, luomaan merkittäviä yhteistyömuotoja, saavuttamaan uusia yleisöjä ja kasvattamaan kuulijamääräänsä. Orkestereiden menestystarinat ovat hyvin erilaisia ja ne eivät ole olleet kopioitavissa. Se mikä on onnistunut ja ollut menestys yhdessä kaupungissa, ei ole ollut siirrettävissä sellaisenaan toisaalle. Yhteistä menestykselle on toki korkea taiteellinen taso, siis soiton kvaliteetti, mutta avain menestykseen on ollut paikallisuus ja omaleimaisuus. Orkesterit ja niiden muusikot tekevät suurimman osan työstään omalla paikkakunnalla, parhaissa tapauksissa omissa saleissaan, omien ja lähiseudun kuntalaisten hyväksi. Yhteistyö yritystasolla on usein paikallista ja kannatusyhdistykset koostuvat paikallisista ihmisistä. Menestys kansainvälisissä konserttisaleissa ja levytyksissä on toki tärkeää, mutta taidelaitosten todelliset ratkaisut tehokkuus-, rahoitus- ja legitimiteettihaasteisiin ratkaistaan kansallisella taide- ja kulttuuripolitiikalla, paikallisilla poliittisilla päätöksillä ja paikallisella yhteistyöllä.

Eilen Suomen hallitus esitti valtiontalouden kehyksen tuleville vuosille, huomioiden Suomen, Euroopan ja maailmantalouden oletetun kehityksen parhaan asiantuntemuksensa mukaan. Kaikkiaan 2,7 miljardin sopeutustoimet pitävät sisällään 1,5 miljardia veronkorotuksia ja 1,2 miljardia leikkauksia. Tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan kuntien valtionosuuksia leikattaisiin yhteensä runsaalla 500 miljoonalla, joiden kokonaisvaikutus yhteisöveron jako-osuuden maksamisen jälkeen jäisi n. 260 miljoonaan. Kaikkien esitettyjen säästötoimien todellista suuruutta ja vaikutuksia arvioidaan tarkasti lähitulevaisuudessa sekä valtion että kuntatasolla. Kukaan meistä täällä ei kuvittele olevansa näiden talouden realiteettien ulko- tai yläpuolella. Orkestereiden mahdollisuudet ylläpitää korkeaa taiteellista tasoa ja monipuolista paikallista konserttitoimintaa kulminoituu valtionosuusjärjestelmän kattavuuteen ja veikkausvoittovarojen jakoon. Suunnatessamme ajatukset tulevaisuuteen ja odottaessamme tulevia konkreettisia kulttuuripoliittisia päätöksiä, haluan jakaa kanssanne lempirunoni ajatuksen.

 

 

 

Ihmisten enemmistö matkustaa välikannella,

matkustaa kolmannessa luokassa,

jalkaisin kulkee maantietä,

ihmisten enemmistö.

 

Ihmisten enemmistö menee työhön kahdeksanvuotiaana,

menee naimisiin kaksikymmenvuotiaana

ja nelikymmenvuotiaana kuolee

ihmisten enemmistö.

 

Lukuun ottamatta ihmisten enemmistöä

leipää riittää kaikille,

ja riisiä

ja sokeria

ja kangasta

ja voita

kaikkea tätä riittää kaikille

paitsi ihmisten enemmistölle.

 

Ihmisten enemmistölle ei löydy maailmassa suojaa,

ei lyhtyä tielle,

ei ruutua ikkunaan,

vain toivoa on annettu ihmisten enemmistölle,

ilman toivoa se ei voi elää.

Nazim Hikmet: Ihmisten enemmistö (suom. Brita Polttila 1981)

Minun toiveeni on, että se työ jota suomalaiset orkesterit tekevät paikallisesti, tuo ihmisille toivoa ja uskoa mielekkään, rikkaan ja korkeatasoisen kulttuurielämän jatkumisesta omalla paikkakunnallaan. Ja että tämä työ saa jatkossakin sellaisen taloudellisen ja poliittisen tuen, joka ohittaa ja ylittää lyhytnäköisen taide- ja kulttuuripolitiikan. Suomalaiset orkesterit ja orkesterilaitos ovat kuntalaisten, siis kansalaisten palveluksessa, luomassa aspekteja todellisuuteen ja antamassa toivoa meille kaikille.

Takaisin