Julkaistu 30.11.2017
Ilman suurempaa meteliä on Suomen 100-vuotisjuhlahumun keskellä meneillään
ennätyssyksy uuden suomalaisen musiikin suhteen. Uudet sävellykset eivät enää
synny taiteilijan pakottavasta tarpeesta pöytälaatikkoon, vaan ideaalitilanteessa
teoksella on tilaaja, joka myös maksaa ja sitoutuu esittämään tilauksensa.
Suomen sinfoniaorkesterit ry:n vuosikertomuksessa luetellaan vuoden aikana
Suomessa kuullut kantaesitykset. Lista on ollut monena vuonna komeaa luettavaa,
mutta tänä vuonna siitä tulee erityisen muhkea. Suomen Sinfoniaorkesterit ry ja
Suomen Säveltäjät ry:n Sibelius-rahasto toteuttivat useita merkkivuosia
juhlistavan Sibeliuksen seuraajat -yhteistyöhankkeen, jonka turvin maan orkesterit ovat tilanneet yhteensä 15
uutta teosta. Hanke toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston tuella. Suurin osa uusista
teoksista on kuultu syyskaudella, viimeisen vuoro on itsenäisyyspäivänä
Lahdessa.
Tilastojen mukaan Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n jäsenet kantaesittivät vuonna
2015 yhteensä 102 sävellystä, niistä kotimaisten säveltäjien teoksia oli 87.
Vuonna 2016 vastaavat luvut olivat 78/59. Ilahduttavaa on se, että sävellyksiä
tilataan, sekä erityisesti se, että tilaajina eivät ole yksinomaan suurten
kaupunkien suuret orkesterit, vaan kantaesityksiä kuullaan maan joka kolkassa erikokoisten
yhtyeiden soittamina. Mutta mitä uutuuksille tapahtuu kantaesitysten jälkeen?
Säveltäjä Kai Nieminen kirjoitti Sibeliuksen seuraajat -hankkeeseen jousikvarteton
Meri-Lapin jousikvartetin ja Savonlinnan orkesteriyhdistys ry:n
yhteistilauksesta. Hänen mukaansa yhteistilaus on säveltäjän kannalta maukas: ”Uusi kvartetto sai heti tuoreeltaan
seitsemän esitystä jokseenkin peräkkäin, kantaesityksen ja kolme muuta esitystä
sekä Kemin että Savonlinnan seudulla.”
Yhteistilauksen tekivät myös Saimaa Sinfoniettaksi
yhdistyneet Mikkelin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterit, jotka näin saivat
teoksen itseään suuremmalle orkesterille. Yhteistyö on hyvä keino tässäkin
suhteessa: yhdessä tilattu ja soitettu teos monipuolistaa orkesterin
kokoonpanoa, mikä on ilo sekä säveltäjälle että muusikoille, ja tuo vaihtelua tilaajien
ohjelmistoon.
Sävellyksen tilaaminen on iso satsaus
orkesterilta. Musiikin ja
musiikkikulttuurin kehittyminen edellyttää uusia teoksia, jotka heijastavat
omaa aikaansa. Erityisen tärkeätä se on tällaisina murrosaikoina, jolloin
maailman suunta on monille vaikeasti hahmotettava asia. Taide reagoi ajan
henkeen, peilaa yhteisiä tuntoja ja parhaimmillaan ennakoi muutoksia. Jokainen
sävellystilaus on kulttuuriteko.
Yhteistilaukset ovat yleinen käytäntö musiikkielämässä.
Niiden kautta syntyy myös kansainvälisiä yhteyksiä orkestereiden, konserttitalojen
tai festivaalien välillä. Tilauksen kustannukset jaetaan, ja se, joka saa kantaesityksen,
maksaa yleensä jonkun verran muita enemmän. Mutta ennen kaikkea uudelle teokselle
tulee heti useita esityksiä ja enemmän kuulijoita.
Usein tilausteoksella on karumpi kohtalo. Orkestereiden nuotistoissa
pölyttyy lukemattomia kantaesityksen jälkeen unohtuneita teoksia. Osa ehkä syystä,
mutta ihan varmasti moni aivan turhaan. Ohjelmistoihin voisi löytyä hienoja unohtuneiden
helmien uudelleen tulemisia, kun aika ajoin kaivettaisiin esiin vuosien
varrella tilattuja teoksia. Ehkä tilatun teoksen voisi heti sen valmistuttua
sijoittaa ohjelmiin myös seuraaville kausille. Teos ei soittamisesta kulu,
päinvastoin.
Sibeliuksen seuraajat -hankkeen sävellyksistä osa on jo menossa kohti
seuraavaa esitystä, mikä on erinomainen jatko hankkeelle. Hanke on tuottanut
erilaisille kokoonpanoille ja genreille elinvoimasta suomalaista musiikkia, jonka
toivoisi soivan usein ja eripuolilla maata. Orkesterit ovat mestareita verkostoitumaan
ja tekemään yhteistyötä monin tavoin. Tilausteosten osalta mahdollisuuksia on
vaikka kuinka. Orkesteripäivien kahvipöytäkeskusteluissa oman orkesterin
tilausaarteita voi kehua kollegalle. Piste sille, joka saa naapurin innostumaan
ja tilausteokselle pitkän elämän.
Hannele Eklund ©Maisteriviestintää
