Lappeenrannan kaupunginorkesterin yhtyeet - Metamorfooseja - Muodonmuutoksia

Julkaistu 12.3.2018


Lappeenrannan kaupunginorkesterin yhtyeiden konsertissa torstaina 15.3.2018 klo 19 Lappeenranta-salissa kuullaan ranskalais-saksalaista romanttista musiikkia eri aikakausilta 1800-luvulta vuoteen 1945. Ohjelmassa kuullaan Eugene Bozzan Trois Pieces pour Une musique de Nuit, Yömusiikkia puhallinkvartetille, Louis Spohrin Nonetto op. 31 yhdeksälle soittajalle ja Richard Straussin Metamorfooseja septetolle. Spohrin ja Bozzan valoisista maisemallisista väreistä kaarrutaan Richard Straussin kirkkautta säihkyvään, mutta surua ja tuskaa tihkuvaan Metamorfooseihin, jonka säveltäjä sävelsi Toisen maailmansodan keskellä tuntien kipua sodan tuhojen johdosta.

Eugène Bozzaoli ranskalainen säveltäjä ja kapellimestari. Eugène Bozza syntyi Nizzassa ja opiskeli Pariisin konservatoriossa sävellystä, orkesterinjohtoa ja viulunsoittoa sekä voitti sävellyksellään Prix de Romen. Vuosina 1939–1948 hän johti Opéra-Comiqueta. Myöhemmin hän muutti Valenciennesiin, jossa hän nousi konservatorion johtajaksi. Bozza kuoli Valenciennesissa vuonna 1991. Eugène Bozza sävelsi muun muassa runsaasti kamarimusiikkia, josta suuren osan puhallinsoittimille. Kolme karakteristista yöllistä kappaletta on sävelletty puhallinkvartetille vuonna 1954. Sen tyyli kuultaa uusromanttista sävelkieltä pelkistetyssä asussaan.

Louis Spohroli saksalainen säveltäjä, viulisti ja kapellimestari. Hän aloitti viulunsoiton viisivuotiaana ja kymmenen vuotta myöhemmin hän toimi jo orkesterimuusikkona Braunschweigissa vuodesta 1799. Vuosina 1812-16 Spohr toimi Theater an der Wienin kapellimestarina ja vaelleltuaan Italian ja Pariisin kautta eri puolilla Eurooppaa hän päätyi viimein hovikapellimestariksi Kasseliin vuonna 1822. Täällä hän koulutti kokonaisen saksalaisen viulistisukupolven, joita oli peräti 190 viulistia ja joiden joukossa olivat mm. Fredrik Pacius ja Ferdinand David. Spohr oli yksi Saksan arvostetuimpia kapellimestareita, joka käytti ensimmäisten joukossa tahtipuikkoa johtaessaan orkesteria. Spohr toimi useiden musiikkijuhlien johtajana. Hän oli taitava taidemaalari, kukkien kasvattaja ja shakin pelaaja. Spohr oli myös poliittisesti radikaali, mikä johtikin hänen eläkkeelle vetäytymiseensä vuonna 1857. Spohrin musiikki edustaa romanttista klassismia, jossa melodisuus ja draama yhtyvät laveaan romanttiseen kerrontaan. Spohr ennakoi Beethovenin jälkeistä harmonista maailmaa ja ihaili sekä johti paljon Richard Wagnerin musiikkia. Mozartin ja Weberin vaikutus on kiistatonta. Spohrin opusluettelo käsittää yli 200 teosta, joista nykyään kuulee vielä mm. viulukonserttoa, nonettoa ja septettoa. Nonetto valmistui vuonna 1813 ja sen maisemallinen romanttinen kieli vie syvälle 1800-luvun maisemaan lähes neitseelliseen idylliin.

Richard Straussinisä oli Münchenin kuninkaallisen oopperaorkesterin käyrätorvensoittaja ja äiti panimoyrittäjän tytär. Franz Strauss oli arvostettu muusikko, joka eteni urallaan käyrätorvensoiton professoriksi ja Baijerin kuninkaalliseksi kamarimuusikoksi. Hän piti huolen poikansa kasvatuksesta: nelivuotiaana poika pantiin soittamaan pianoa, kuusivuotiaana tämä sävelsi ensimmäiset teoksensa, kahdeksanvuotiaana aloitti viulunsoiton ja yksitoistavuotiaana sävellysopinnot. Strauss kävi lukion ja opiskeli vuoden verran 1882-83 yliopistossa. Häntä kiinnostivat filosofia ennen kaikkea Arthur Schopenhauerin ajatukset, teatterista William Shakespearen teokset ja laajalti estetiikka. Ensimmäiset sävellykset olivat lähinnä lauluja, pianokappaleita ja kamarimusiikkia. Orkesteriin hän tutustui tarkemmin 1870-luvun lopussa isän johtaessa paikallista sinfoniaorkesteria. Tälle yhtyeelle nuori säveltäjä kirjoitti ensimmäiset orkesteriteoksensa, lähinnä marsseja, konserttialkusoittoja ja serenadeja.

Richard Straussin terveys heikkeni vuonna 1944 ja hän aikoi matkata kylpylään Badeniin Zürichin lähelle. Saksan natsihallitus ei kuitenkaan antanut matkustuslupaa. Niinpä muusikkoystävät Karl Bohm, Paul Sacher ja Willi Schuh tekivät suunnitelman ja kutsuivat Straussin Sveitsiin tilausteoksen varjolla. Strauss vastasi Bohmin kirjeeseen, että teos Adagio yhdelletoista jouselle on syntymässä ja niin Strauss sai hallinnolta luvan ja pääsi matkaan. Strauss aloitti Metamorfooseja -teoksen säveltämisen 13.3.1945 ja sävelsi alun pitäen septeton, joka myöhemmin laajeni 23 jousen teokseksi. Wienin oopperatalon tuhoutuminen sysäsi säveltäjän työnsyövereihin ja Metamorfoosit valmistui 12.4.1945.

Teoksen ytimessä soi Straussin omima retoriikan keino ilmaista kipua ja surua tuhoutuneesta kotimaasta ja sodan kärsimyksistä. Koko struktuurin hahmossa voi kuulla välähdyksiä Beethovenin kolmannen Eroica ja viidennen Kohtalon sinfonian, Mozartin Jupiter-sinfonian maailmasta tai vaikkapa Bachin fuugista.Münchenin muistovalssi soi tuhotun Münchenin oopperatalon muistolle.

 

Takaisin