HANNELE EKLUND: ORKESTEREIDEN IHMEIDENTEKIJÄT. Toukokuun 2018 blogi.
Julkaistu 21.5.2018
Orkestereiden ihmeidentekijät
Konserttisaleissa muusikoiden rinnalla työskentelee ammattiryhmä,
jota ilman lavalla, lavan takana, kiertueilla ja kotisaleissa vallitsisi kaaos.
Onneksi on orkesterijärjestäjät.
Orkesterijärjestäjäksi ei voi
opiskella missään. Tie ammattiin on kisällioppia ja hiljaisen tiedon omaksumista.
Muusikkotaustaisten lisäksi moni orkesterijärjestäjänä pitkän ja
menestyksekkään uran tehnyt ei ole työt aloittaessaan tiennyt orkesterista, sen
soittimista tai klassisesta musiikista mitään. Orkesterijärjestäjät ovat laaja-alaisia
monitaitureita, joilla on valtava tietopankki korviensa välissä. Käsistään
kätevä ja idearikas joukko keksii loputtoman luovia ratkaisuja, kun mahdoton
pitää saada mahdolliseksi. He tietävät, miten jeesusteipillä pelastetaan
konsertti ja mistä saa oikealta kuulostavat kivet, metalliromut tai sireenit
teoksiin, jotka sellaisia edellyttävät.
Orkesterijärjestäjien
tehtävänkuvat vaihtelevat orkestereittain. Järjestäjä saattaa olla myös nuotistonhoitaja
tai tuottaja. He ovat tyypillisesti tärkeä osa henkilöstöhallintoa, joka kirjaa
poissaolot ja etsii sijaiset. Kun tauti on vienyt iltamyöhällä muusikolta jalat
alta ja aamuksi on löydettävä sijainen, soi ensimmäiseksi orkesterijärjestäjän
puhelin. Siinä on tallessa yli maan rajojen yltävä luettelo sopivista sijaisista.
Ja järjestäjälle saa aina soittaa. Hän on se, joka kuulee, kuuntelee ja
ymmärtää. Hän on usein myös se, joka raportoi miehistön tilanteen
kapellimestarille, selittää syyn ja vakuuttaa, että tilanne hoituu. Ja ainahan
se hoituu.
Järjestäjien
logistiikkaosaaminen on terävimmillään orkestereiden kiertueilla. Heitä
konsultoidaan ennen kuin päätetään
konserttitaloja eksoottisemmista esiintymispaikoista. Sinfonia Lahden
pitkäaikainen orkesterijärjestäjä Mika
Kupari kutsuu ammattikuntaansa sinfonisiksi sisustajiksi. Uusissa taloissa
he hahmottavat lavan mittasuhteet yhdellä silmäyksellä ja osaavat asetella
soittajansa niin, etteivät nämä huomaa olevansa poissa kotoa muusta kuin
akustiikasta ja seinien väristä. Sisustajan silmää tarvitaan myös, kun soitinkuljetuslaatikot
pakataan täsmällisesti ja tarkoituksenmukaisesti rekkaan. Uusien talojen
labyrintit he selvittävät niin, että soittajien saapuessa siistit kotikieliset opastekyltit
auttavat suunnistamaan kohti omaa soitinta, työvaatteita, pukuhuoneita ja
lavaa.
Englanniksi
orkesterijärjestäjien titteli on Stage Manager. Rockfestivaaleilla puhutaan stagemanuista. Suomalaisissa klassisen
musiikin orkestereissa tehtävänimike on säilynyt pääosin muuttumattomana. Siihen,
pitäisikö nimikkeen olla suomeksi lavamestari, järjestäjät eivät erityisen
intohimoisesti ota kantaa: ”kun ei meillä ole alaisiakaan…” Nykyisin työnkuva
on niin laaja ja vaatii sekä kieli- että tietotekniikkataitoja, että voisi olla
paikallaan ottaa asia pohdintaan. Kirsikkana kakun päälle vaaditaan vielä
tyylikkäitä herrasmiestaitoja, joiden turvin kukitetaan illan solistit.
Kun muusikoiden työtila on
kalustettu ja kapellimestarin partituuri viety nuottitelineelle, orkesterijärjestäjät
huolehtivat siitä, että soittajat, solistit ja kapellimestarit menevät oikeaan
aikaan lavalle. Konsertin päättyessä hikeä valuvaa orkesterinjohtajaa odottaa
puhdas kasvopyyhe ja kylmä olut. Orkesterin poistuttua järjestäjät keräävät
nuotit, tyhjentävät lavan ja sammuttavat valot. Vastaavat ehkä vielä muutamaan puheluun
ennen nukkumaan menoa ja miettivät valmiiksi seuraavan päivän sisustukset.
Konserttikauden päätteeksi
malja mestareille. Hyvää kesää, skål!
Hannele Eklund
©Maisteriviestintää