HANNELE EKLUND: ORKESTEREIDEN IHMEIDENTEKIJÄT. Toukokuun 2018 blogi.

Julkaistu 21.5.2018


Orkestereiden ihmeidentekijät

Konserttisaleissa muusikoiden rinnalla työskentelee ammattiryhmä, jota ilman lavalla, lavan takana, kiertueilla ja kotisaleissa vallitsisi kaaos. Onneksi on orkesterijärjestäjät.

Orkesterijärjestäjäksi ei voi opiskella missään. Tie ammattiin on kisällioppia ja hiljaisen tiedon omaksumista. Muusikkotaustaisten lisäksi moni orkesterijärjestäjänä pitkän ja menestyksekkään uran tehnyt ei ole työt aloittaessaan tiennyt orkesterista, sen soittimista tai klassisesta musiikista mitään. Orkesterijärjestäjät ovat laaja-alaisia monitaitureita, joilla on valtava tietopankki korviensa välissä. Käsistään kätevä ja idearikas joukko keksii loputtoman luovia ratkaisuja, kun mahdoton pitää saada mahdolliseksi. He tietävät, miten jeesusteipillä pelastetaan konsertti ja mistä saa oikealta kuulostavat kivet, metalliromut tai sireenit teoksiin, jotka sellaisia edellyttävät.

Orkesterijärjestäjien tehtävänkuvat vaihtelevat orkestereittain. Järjestäjä saattaa olla myös nuotistonhoitaja tai tuottaja. He ovat tyypillisesti tärkeä osa henkilöstöhallintoa, joka kirjaa poissaolot ja etsii sijaiset. Kun tauti on vienyt iltamyöhällä muusikolta jalat alta ja aamuksi on löydettävä sijainen, soi ensimmäiseksi orkesterijärjestäjän puhelin. Siinä on tallessa yli maan rajojen yltävä luettelo sopivista sijaisista. Ja järjestäjälle saa aina soittaa. Hän on se, joka kuulee, kuuntelee ja ymmärtää. Hän on usein myös se, joka raportoi miehistön tilanteen kapellimestarille, selittää syyn ja vakuuttaa, että tilanne hoituu. Ja ainahan se hoituu.

Järjestäjien logistiikkaosaaminen on terävimmillään orkestereiden kiertueilla. Heitä konsultoidaan ennen kuin päätetään konserttitaloja eksoottisemmista esiintymispaikoista. Sinfonia Lahden pitkäaikainen orkesterijärjestäjä Mika Kupari kutsuu ammattikuntaansa sinfonisiksi sisustajiksi. Uusissa taloissa he hahmottavat lavan mittasuhteet yhdellä silmäyksellä ja osaavat asetella soittajansa niin, etteivät nämä huomaa olevansa poissa kotoa muusta kuin akustiikasta ja seinien väristä. Sisustajan silmää tarvitaan myös, kun soitinkuljetuslaatikot pakataan täsmällisesti ja tarkoituksenmukaisesti rekkaan. Uusien talojen labyrintit he selvittävät niin, että soittajien saapuessa siistit kotikieliset opastekyltit auttavat suunnistamaan kohti omaa soitinta, työvaatteita, pukuhuoneita ja lavaa.

Englanniksi orkesterijärjestäjien titteli on Stage Manager. Rockfestivaaleilla puhutaan stagemanuista. Suomalaisissa klassisen musiikin orkestereissa tehtävänimike on säilynyt pääosin muuttumattomana. Siihen, pitäisikö nimikkeen olla suomeksi lavamestari, järjestäjät eivät erityisen intohimoisesti ota kantaa: ”kun ei meillä ole alaisiakaan…” Nykyisin työnkuva on niin laaja ja vaatii sekä kieli- että tietotekniikkataitoja, että voisi olla paikallaan ottaa asia pohdintaan. Kirsikkana kakun päälle vaaditaan vielä tyylikkäitä herrasmiestaitoja, joiden turvin kukitetaan illan solistit.

Kun muusikoiden työtila on kalustettu ja kapellimestarin partituuri viety nuottitelineelle, orkesterijärjestäjät huolehtivat siitä, että soittajat, solistit ja kapellimestarit menevät oikeaan aikaan lavalle. Konsertin päättyessä hikeä valuvaa orkesterinjohtajaa odottaa puhdas kasvopyyhe ja kylmä olut. Orkesterin poistuttua järjestäjät keräävät nuotit, tyhjentävät lavan ja sammuttavat valot. Vastaavat ehkä vielä muutamaan puheluun ennen nukkumaan menoa ja miettivät valmiiksi seuraavan päivän sisustukset.

Konserttikauden päätteeksi malja mestareille. Hyvää kesää, skål!

Hannele Eklund
©Maisteriviestintää

 

Takaisin