Mihin orkesteri tarvitsee säveltäjää? Yhteenveto seminaarista 13.11.2012.

Tapio Tuomela, 13.11.2012

– Suomen Säveltäjien ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n yhteinen syysseminaari 13.11. 2012

Kompositio-lehden Joulunumero julkaisi Veli-Markus Tapion ja Juha T. Koskisen alustuspuheenvuorot Suomen Säveltäjien ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n syysseminaarissa 13.11. 2012. Jatkamme nyt samasta aiheesta. Lopuissa alustuksissa ja niiden jälkeisissä keskusteluryhmissä käsiteltiin muun muassa säveltäjän ja orkesterin välisiä mahdollisia uusia yhteistyömuotoja – sekä konserttisalissa että sen ulkopuolella.

Orkesterin näkökulman otsikon kysymykseen esitti Tapiola Sinfoniettan intendentti Hanna Kosonen. Hän toivoi säveltäjiltä valmiutta omien teosten sovittamiseen tarvittaessa pienemmälle tai muunnetulle kokoonpanolle. Usein teokselle voisi joskus saada uuden esityksen jo yhden sivu- tai lisäsoittimen muutoksella tai poistamisella.

Sovittamisen tarve nousi esiin moneen otteeseen. Historiallisen näkökulman sekä seminaariyleisöä provosoineen näkemyksen nykysävellysten sovittamisen tarpeesta tai mahdollistamisesta esitti jo viime Kompositiossa julkaistussa kirjoituksessaan Veli-Markus Tapio Suomen Kulttuurirahastosta.

Suomessa on määrällisesti eniten sinfoniettakokoisia orkestereita, mutta säveltäjät suosivat edelleen suuria orkestereita. Mutta mitä suurempi teos on kokoonpanoltaan, sitä ongelmallisempaa sille on saada aikaan uusia esityksiä. Pohjoismaisten Musiikkipäivien teoshakuun tuli kahteen pienemmän orkesterin kategoriaan silti vähemmän teosehdotuksia kuin Helsingin Kaupunginorkesterille, vaikka mahdollisuudet valintaan Lapin kamariorkesterin tai Tapiola Sinfoniettan konsertissa olivat jo etukäteen ajatellen suuremmat.

Mozart-orkesterille on paljon repertoaaria etenkin klassiselta kaudelta, mutta ohjelmistotuntemuksessa on kohentamisen varaa uuden musiikin osalta. Todettiin, että ”kuka sitä voisi paremmin auttaa kuin säveltäjä itse”, ottamalla rohkeasti yhteyttä orkesteriin.

Orkesterilaisten ja kapellimestarien alustuspuheenvuoron käyttänyt Jaakko Kuusisto esitti, että orkesterien näkökulmasta hyödyllisin säveltäjä on sellainen joka kykenee toimimaan monipuolisesti orkesterin hyväksi: säveltämään tilausteoksia, muokkaamaan olemassa olevaa materiaalia, tekemään sovituksia mitä erilaisimpiin tarpeisiin. Hän uskoo että tulevaisuudessa orkesterien työkenttä monipuolistuu entisestäänkin, ja se tuo väistämättä tullessaan erilaisia tarpeita materiaalipuolella. Hyvälle käsityöläiselle on aina kysyntää.

Yhteistyö konserttisalin ulkopuolella

Pori Sinfoniettan intendentti Leena Harmaalan johdolla keskustelleessa ryhmässä nousi esiin monia uusia yhteistyöideoita. Koulujen, päiväkotien, vanhainkotien ja sairaaloiden lisäksi voitaisiin järjestää yrityksille räätälöityjä tilaisuuksia, myös työpaikoilla. Koulussa kiinnostava olisi workshop, jossa säveltäjä loisi ensiksi koululaisten kanssa yhteistyönä teoksen, jota käyttäisi oman orkesterisävellyksensä pohjana. Tällaisen uuden orkesteriteoksen ensiesityksellä olisi projektiin osallistuneitten koululaisten kannalta erityinen odotusarvo, ja se lisäisi säveltäjän "katu-uskottavuutta” paikallisten veronmaksajien silmissä.

Vuorovaikutusta yleisön ja säveltäjän välille loisi myös teos, jonka jaksojen järjestyksen tai keston yleisö voisi "arpoa” nettisivulla tai yleisellä "torilla” vaikka juuri esityksen alla.

Urheilun harrastajia voitaisiin saada mukaan esimerkiksi paikalliselle urheilujoukkueelle tehdyllä kannustusmusiikilla tai -laululla.

Säveltäjä voisi olla mukana orkesterin "jalkautuessa” vaikka kauppakeskukseen ja kertoa työnsä taustoista. Joissakin orkestereissa harrastetaan myös avoimia kenraaliharjoituksia. Tilanteen salliessa sellaisessa voisi olla säveltäjä juontajana mukana.

Säveltäjä voisi ylläpitää julkista keskustelua yleisön kanssa vaikka pitämällä eräänlaista"kyläfilosofin" blogia.

Yhteistyö konserttisalissa

Harjoituksissa orkesterin kiireinen työtapa on edelleen monille kokemattomammille säveltäjille yllätys. Heidän toivomansa workshopmainen työskentely ei ole tiukoissa harjoitusaikatauluissa useinkaan mahdollista. Pahimmillaan tuleeorkesterilaisilta kommentteja kuten ”Päätä jo mitä haluat!”, tai ”Kirjoita niin että tietää miten soittaa!”.

Aikataulujen ja stemmojen kanssa on usein ongelmia. Kustantajasta on prosessin loppusuoran kiireessä usein korvaamaton hyöty. Tilausten kohdalla voisi harkita sopimussakkoa viivästymistapauksissa.

Ihminen esiin!

Säveltäjillä on usein hyvä tuntemus orkestereiden ohjelmistosta, ja monet heistä ovat hyviä kirjoittajia. Tätä hyödynnetään käsiohjelmissa ja ohjelmistotoimikunnissa liian vähän. Keskuudessamme elävän säveltäjän voisi myös esitellä yleisöhaastattelutilaisuudessa. Jotkut säveltäjät pystyvät myös juontamaan konsertteja.

Lotta Wennäkosken johtama keskusteluryhmä painotti säveltäjän roolia ohjelmistosuunnittelussa: Teoreettisen ohjelmatekstin sijaan säveltäjän avulla voisi lisäksi nostaa "ihmisen esiin" ja antaa musiikille kasvot. Säveltäjää voisi käyttää muidenkin kuin omien teosten esittelijänä, ohjelmistosuunnittelijana tai juontajana, sekä tietysti haastateltavana.

Carte blanche -tyyppiset suunnittelumahdollisuudet olisivat säveltäjälle hyvin mieluisia: ehkä vähän omaa ja loput sitten muuta. Näin myös käytännön ymmärrys orkesterityön suhteen lisääntyisi säveltäjien keskuudessa ja hän oppisi kokemaan orkesterin omaksi yhteisökseen.

Ohjelmistosuunnittelun merkitystä ei voi yliarvioida – totuus on että sekaohjelmat toimivat myös nykysäveltäjän kannalta. Ei ehkä ole huono idea joskus integroida myös kamarimusiikkia orkesterikonserttien yhteyteen tai omiksi tilaisuuksiksi, sillä useimmilla säveltäjillä on tuotannossaan erityisesti sitä.

Toinen esitys

Hyvinkään orkesterin intendentti Charlotta Kivistön johdolla keskustellut keskusteluryhmä käsitteli myös ns. toisen esityksen ongelmaa.

Kantaesityksellä on kiistaton markkina-arvo. Se on uutinen, ja uutisella voi saada median liikkeelle. Taiteellisessa mielessä toisiin esityksiin kannattaa kuitenkin panostaa, koska niihin saadaan usein korjattu, hioutuneempi versio.

Kuoroteokset henkilöityvät helposti ne tilanneelle kuorolle. Lisäksi esitettiin mielipide, että jos kantaesitys on Helsingissä, uusintaesitys muualla on mahdollisempi.

Yhteistilaukset ovat kaikille osapuolille win-win –tilanne: tilaajat voivat jakaa kulut, ja säveltäjä saa useampia esityksiä. Eri kapellimestarien mukana teos voi lisäksi matkustaa muuallekin. Tämä ajatus oli keskeisiä teemoja myös Boosey & Hawkes-kustantamon promootiovastaava Emma Kerrin puheenvuorossa Music Finlandin UK Contemporary & Classical Workshopissa Musica Novan aikana. (Toim. huom.) 

Yleisön näkökulma

Uusi musiikki on integroitunut Suomessa perusohjelmiston joukkoon melko hyvin joissakin konserttimusiikin lajeissa. Erään orkesterin intendentti oli kertonut kuulijoilta tulevan usein palautetta, että konserteista jäävät mieleen nimenomaan uuden musiikin teokset, ja heiltä kysytään: ”Missä tämän voi kuulla uudelleen?”

Sosiaalinen media on tullut mukaan yhä useampien orkesterienkin viestintään. Yleinen toive oli, että yleisö pitäisi päästää kurkistamaan kulissin taakse. Vaikkei säveltäjä ryhtyisikään aktiiviseksi nettibloggariksi, nettisivuilla voisi olla vaikka sävellyspäiväkirja tai säveltäjällä ja orkesterilla voisi olla yhteinen blogi.

Yleisölle on joskus uutinen, että ”säveltäjä voikin olla elossa”.

Kuoleva musiikin laji?

YLE:n toimittaja Tiina-MaijaLehtonenpohti alustuksessaan, keitä "nykärin” yleisössä on. Hän provosoi, että taustoittamattomana nykymusiikki kiinnostaa pahimmillaan vain pientä sisäpiiriä.

"Mitä voisi tehdä yhdessä säveltäjien, esittäjien ja Ylen kesken, että saadaan potentiaaliset uudet yleisöt, kiinnostumaan, kuuntelemaan, jakamaan, suosittelemaan, keskustelemaan uudesta musiikista?

Tiedottaminen ei toimi, sillä se koetaan usein tyrkyttämiseksi ja aiheuttaa torjunnan. Tarvitaan jotain aidompaa, puhuttelevampaa.

Missä piileksii mahdollinen muu yleisö, sellainen joka ei torju klassista musiikkia ja voisi olla utelias myös uusimman musiikin suhteen?

Mitä tekevät orkesterien toimistot omilla paikkakunnillaan saadakseen uutta yleisöä konserttisaleihin uusin keinoin?

Mitä tekevät musiikkiopistot, jotta musiikkia aktiivisesti harrastavat nuoret osallistuisivat, aktivoituisivat, keskustelisivat…?

Katsaus konserttisalin yleisölämpiöön kertoo, että yleisö on aina vain iäkkäämpää. Klassisen musiikin asema ns. sivistyneiden ihmisten harrastuksena on muuttunut. Nykyään käydään sivistyneestä ihmisestä, vaikka ei olisi eläessään istunut sinfoniakonsertissa tai oopperassa. Arvot ovat muuttuneet ympäröivässä yhteiskunnassa.

Vikaa on turha etsiä itse musiikista. Musiikki kantaa kyllä. Mutta miten klassinen musiikki ”tarjoillaan” yleisölle? Mitä koko klassisen musiikin maailmassa työskentelevät henkilöt viestittävät – konservatismia, etäisyyttä ja pysähtyneisyyttä? Vai innostusta, uusia mahdollisuuksia, genrejen välisiä kokeiluja, uudenlaisia konserttitilanteita… uudenlaisia kohtaamisia muusikoiden ja yleisön kesken?

Jos halutaan uudistaa toimintaa, jokaisen toimijan kannattaisi tulla perinteisestä roolistaan ulos, tehdä jotain, mitä tavallisesti ei tekisi.

Yleisökontaktia olisi parannettava verkon kautta kulissien taakse kurkistamalla..

Miten herätetään yleisön kiinnostus klassista musiikkia ja oman aikamme musiikkia kohtaan? Ihmiset kiinnostavat, ihmisten tarinat. Uskaltavatko klasarin ja nykymusiikin tekijät päästää yleisön lähelle, paljastaa jotain sellaista inhimillistä itsestään, että syntyy kosketuspinta yleisön kanssa? Pelot, jännittämiset, epäonnistumiset, vaikeat vuorovaikutussuhteet esim. orkesterin sisällä… ei vain menestystarinoita. Eli saako yksityiselle puolelle, takahuoneeseen tirkistellä?”

Sibelius 150 vuotta v. 2015

Olli Virtaperkon vetämä keskusteluryhmä sai tehtäväkseen etsiä näkökulmia, joilla uuden musiikin läsnäolo olisi perusteltu Sibelius-150-juhlavuoden konserteissa vuonna 2015, joka on samalla Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n 50- ja yhdistyksemme 70-vuotisjuhlavuosi. Ryhmän saama toimeksianto oli seuraava:

"Miten uusi musiikki voisi toimia Sibeliuksen musiikin yhteydessä mestarin 150-juhlavuotena tai Itsenäisyyden juhlavuoden2017 konserteissa? Voisiko jollain jo olemassa olevalla tai uudellateoksella avata Sibeliukseen tai hänen teokseensa uuden, kentiesodottamattoman, jopa hauskan näkökulman? Mitä yhteyksiä voi nähdänuoren tai vanhan Sibeliuksen ja oman aikamme poliittisen jakulttuurisen ilmapiirin välillä?”

Kysymys on niin laaja ja moniulotteinen, että palaamme siihen Kompositio-lehden tulevissa numeroissa.

Tapio Tuomela

 

Takaisin