Huhtikuun 2019 blogi: Koulun kuoro – katoavaa kansanperinnettä?

Julkaistu 16.4.2019

Hannele Eklund 2017_ kuva Essi Markkula 

Kaikkien vielä 1980-luvulla koulua käyneiden muistikuvissa koulussa oli kuoro. Sen jälkeen alkoi muutos. Vieläkö Suomessa lauletaan? Kuoromusiikin sesonkiaikoina se kiinnostaa myös orkestereita.

Koulujen kuorotraditiossa on tapahtunut selvä muutos 1990-luvulle tultaessa. Kun aiemmin jokseenkin jokaisessa koulussa oli kuoroa ylläpitävä musiikinopettaja, tänä päivänä musiikinopetus on pitkälti musiikkiorientoituneiden luokanopettajien käsissä. Sama koskee käytännössä kaikkia koulujen taito- ja taideaineita.

Laulaminen ei kouluista ole kadonnut, mutta perusteellisesti muuttunut kyllä. Kuorotoiminnasta on tullut tavallisissa peruskouluissa projektiluontoista. Erilaiset laulukisat ja tähtikultti vetävät nuoria mikrofonin varteen, ja mikäs siinä. Esimerkki toimii kannustimena sekä tytöille että pojille. Rohkeus laulaa ja käyttää omaa ääntä on loistava juttu ja pyyhkii kauas ankeat muistot monet takavuosina loppuiäkseen mykistäneistä laulukokeista.

Kuoron vetäminen koulussa edellyttää sitoutuneen ja asiasta innostuneen opettajan panosta. Jotta kuorosta jotain tavallisessa koulussa syntyisi, harjoitusten pitäisi olla kerhotoimintaa koulutuntien jälkeen. Yläaste- ja lukioikäisillä on koulupäivän päälle kuitenkin mielessä ihan muut kiireet kuin kolmiääninen Kesäpäivä Kangasalla. Motivointitaitojen pitää koulun kuoroa suunnittelevalla olla todella hyvät. Koulujen kuorotradition muutos näkyy 2010-luvun uutena ilmiönä myös siten, että Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuslinjalle on tullut opiskelijoita, siis tulevia musiikinopettajia, jotka eivät ole koskaan laulaneet kuorossa.

Miksi ylimalkaan huolestua kuoroharrastuksesta ja kuoroista? Kuorokansan konserttisesongin kiireisimpiin kuuluvan ajan ollessa käsillä muun muassa siksi, että Suomessa on koko maan kattava verkosto orkestereita, joiden ohjelmistossa on kuoroille paikka. Helsingissä, Tampereella ja Turussa on suuret kuorot, jotka tekevät säännöllistä yhteistyötä orkestereiden kanssa.

Sinfonia Lahti tekee tänä keväänä mielenkiintoisen avauksen yhdistämällä espoolaisen Dominante-kuoron ja Lahden seudulta koelaulun kautta etsityn 30 laulajan ryhmän Beethovenin yhdeksännen sinfonian esityksiinsä. Riittävän suuri laulajisto orkesteriteoksiin muodostetaan usein yhdistämällä kaksi tai useampi pienempi kuoro. Laadullisesti paras tulos kuitenkin syntyy, jos kuoro harjoittelee säännöllisesti yhdessä. Monella orkesteripaikkakunnalla haikaillaan riittävän korkealaatuisen kuoron perään.

Kuoroja ja kuorolaisia ei kerta kaikkiaan voi olla liikaa. Kuorolaulu on halpa ja läpi elämän kestävä harrastus. Keskustelu ammattikuoroista on tärkeä. Arvostusta lisäämällä vaikutetaan myös harrastuksen kiinnostavuuteen, mutta se on vain osa ratkaisua. Jotta parhaat laulajat saataisiin riveihin, harrastajia pitää olla paljon. Katse kääntyy väistämättä kouluihin, jotka saattavat olla monelle ainoa väylä taideharrastuksen pariin. Voikoon kuorolaulu niissä laaja-alaisesti ja hyvin!

Hannele Eklund,
joka onnittelee tänä keväänä 200-vuotta täyttävää suomalaista mieskuorotoimintaa!

 

Takaisin