Toukokuun 2019 blogi: Murentuvatko musiikki-ihmeen perustukset?
Julkaistu 20.5.2019
Murentuvatko musiikki-ihmeen perustukset?
Musiikkiopistojärjestelmämme tarjoaa 60 000 lapselle ja nuorelle 3500 korkeakoulutetun opettajan kautta elämyksiä ja kokemuksia, joiden kautta lahjakkuus saa siivet. Ilmiö on nähty länsimaisen hyvinvointivaltion tunnusmerkkinä. Se kertoo sivistyksestä ja laadukkaasta koulutuksesta. Mikään ei kuitenkaan säily muuttumattomana.
Lapsen maailmassa on yhä kovempia aikavaatimuksia. Koulu on muuttunut kursseiksi, projekteiksi ja hankkeiksi, jotka sitovat lasta entistä enemmän myös koulun ulkopuolella. Vapaa-ajasta kilpailevat sosiaalinen media ja muut harrastukset hevosista luisteluun ja parkourista jalkapalloon. Sitoutuminen pitkän aikavälin tavoitteisiin on vastenmielistä, harrastuksilta toivotaan usein vain hetkellistä vapautumista arjesta.
Opetussuunnitelmauudistus on toteutettu kaikilla koulutusasteilla. Sen suurin uudistus on asenne oppimiseen. Konstruktivistinen oppimiskäsitys oppimaan oppivasta opiskelijasta haastaa mestari-kisälli -perinteen. Opettaja on nykyään kanssakulkija, joka auttaa nuorta löytämään tiedon ja taidon itse, prosessia tehden, monin eri menetelmin ja välinein. Kaikki maailman taito on kuultavissa lähimmän verkkoyhteyden kautta.
Rahoitusnäkymät ovat suuri huolenaihe. Opetus- ja kulttuuriministeriö laatii parhaillaan selvitystä taiteen perusopetuksen valtionrahoituksen kehittämistä varten. Selvityksen ensimmäisessä osassa esitetään lisämäärärahoja. Samalla ehdotetaan, että jako musiikin ja muiden taiteenalojen välillä poistetaan. Jos tämä toteutuu, veikkaus musiikin rahoituksen muuttumisen suunnasta on ennakoitavissa, sillä musiikin osuus nykyisistä valtionosuuksista on noin 92 %. Selvitys valmistuu kesäkuussa.
Selvityksen laatija, professori Anniina Suominen perustelee näin: “Tarkastellessani taiteen perusopetuksen kenttää kokonaisuutena sekä suhteessa tarkastelemaani materiaaliin esitän, että tällä määrärahalisäyksellä tasoitetaan eri taiteenalojen välistä epätasa-arvoisuutta varmistamalla jo olemassa olevan, laadukkaan toiminnan jatkuvuus sekä keskittämällä uusia opetuksen järjestämislupia ja rahoitusta niille taiteenaloille, jotka ovat VOS-rahoituksen piirissä marginaalisessa asemassa.”
Mitä tarkoittaa taiteidenvälinen tasa-arvo?
Yksilöopetus on kallista. Se joutuu koulutusalojen vertailussa aina leikkauskohteeksi. Näin on käynyt korkea- ja ammatillisessa koulutuksessa, luokanopettajakoulutuksessa ja näin uhkaa nyt käydä myös taiteen perusopetuksessa. Taiteidenvälinen tasa-arvo on keksitty peruste, jolla halutaan ohjata ajattelua. Taiteita voi verrata samalla lailla kuin vaikkapa kotieläimiä. Tarvitsevatko kilpikonna, marsu, kissa ja koira samanlaiset elinolosuhteet?
Kansamme yleissivistävä musiikinopetus yskii. Laulaminen ei ole enää arkea päiväkodeissa, luokanopettajat ovat omasta mielestään epäpäteviä ja yläkoulun ja lukion valinnaisuutta on lisätty niin, ettei musiikin ryhmiä synny. Musiikin terapeuttinen, hyvinvointia parantava, kulttuurinen ja sivistyksellinen voima heikkenee. Päätöksentekijöillä ei ole omaa kokemusta musiikista.
Tarvitsemme musiikin ekosysteemiä eheyttävää yhteistyötä. Rajapinnat orkestereiden, musiikkiopistojen, päiväkotien ja koulujen sekä muiden toimijoiden välillä on aktiivisesti otettava yhteisiksi kohteiksi ja muistutettava, että musiikki kuuluu kaikille!
Petri Aarnio
rehtori, Keski-Helsingin musiikkiopisto
puheenjohtaja, Suomen musiikkikasvatusseura – FiSME