Syyskuun blogi 2019: Kamariorkesteri liikkeellä
Julkaistu 19.9.2019
Kamariorkesteri liikkeellä
Orkesterimme matkustaa säännöllisesti eri puolilla Lappia. Erään maakunnallisen konsertin harjoituksiin mentäessä bussinkuljettaja ojensi minulle työvälineeksi taskulampun - se olisi tarpeen reitin löytämiseksi esiintymispaikan ulkohuussiin. Majoittumispaikan lähettyvillä temmelsi saukko, tulimme liikenteessä tapaturmaisesti harventaneeksi kettukantaa yhdellä yksilöllä "naalien hyväksi", ja saimme illan konsertista evääksi ihania siikavoileipiä ja lämpimiä poronluita. Olimme eväistä kiitollisia: 100 000 km2:n maakunnassa matkatessa kertyy välillä kilometrejä.
Pakkasta saattaa olla esiintymisiltana 34 astetta. Vierailevalle kapellimestarille tai solistille nousee tästä tiedosta kasvoille epäuskoinen ilme. Työn laadusta ja alttiudesta taiteen edessä ei kuitenkaan haluta tinkiä, olipa pakkasta tai ei, nuottitelineellä Wennäkosken, Guon, Bjarnasonin, Abrahamsenin, Zapan tai muun säveltäjän teos. Yleisölle halutaan tarjota mielenkiintoista ja ehdottomasti aivan mahtavaa musiikkia.
Usein nuottitelineillä on myös pohjoisia aiheita käsittelevä tai paikallisen säveltäjän teos. Orkesterilla on kiinteä suhde mm. Rovaniemeltä lähtöisin olevaan ja Inarissa asuvaan säveltäjään Outi Tarkiaiseen, jonka musiikkia kuultiin juuri Lontoon Proms -festivaaleilla. Tälläkin kaudella esitämme ja myös levytämme hänen musiikkiaan. Outi kertoi kuluvalla viikolla kiinnostavasti säveltäjän työstään orkesterimme kannatusyhdistyksen Lakka ry:n tilaisuudessa, mm. säveltämisensä suhteesta luontoon ja ilmastonmuutokseen. Parasta aikaa työn alla oli jään väistymisestä ja sulkeutumisesta kertova orkesteriteos, joka muistaa myös Islannista kadonnutta Okjökull-jäätikköä. Orkesterimme levyttää Saivo-saksofonikonserton, jota on inspiroinut saamelaisen muinaisuskon mukainen kaksipohjainen järvi.
Musiikin puhutteleva, kyseenalaistava ja voimaannuttava vaikutus on silmin havaittavissa: konsertista lähtiessä kuulija näyttää usein erilaiselta kuin siihen tullessaan. Pitkilläkin konserttimatkoilla palkitsevia ovat ne hetket, kun kuulija yleisöstä kertoo saaneensa "taas tilaa rintalastaan hengittää ja voimia jatkaa syksyä eteenpäin". Moni lapsi herää yleisössä eloon kuin ankerias orkesterin musiikin ja sen rytmin voimasta. On hienoa kuulla paikalliselta yleisöltä vaikkapa, että ihmisen ja luonnon kamppailua (orkesteri ja didgeridoo) kuvaava australialaisen säveltäjän teos tuli nyt esitettyä juuri siellä missä se kuuluikin esittää. Kuulijan saama kokemus palkitsee muusikon.
Vaihdoin aikanaan omaa opinahjoani pääkaupunkiseudulta takaisin Pohjois-Suomeen myös aluepoliittisista syistä: koin tärkeänä, että mahdollisuuksia avautuu ja avataan siellä, mistä kukin on kotoisin ja missä asuu - myös pohjoisessa. Olen yhä samaa mieltä. Musiikki avaa mahdollisuuksia ja torjuu näköalattomuutta. Elävä klassinen musiikki kuuluu kaikille.
Kaisa-Reetta Karhu
Intendentti, Lapin kamariorkesteri