Joulukuun 2019 blogi: Kun kaikki muu on mennyt
Julkaistu 16.12.2019
Kun kaikki muu on mennyt
Yhtä varmasti kuin Maamme-laulun sanat, löytyvät suomalaiselle tutuimpien joululaulujen värssyt muistin sopukoista silloinkin, kun kaikki muu on mennyt. Lapsena koetut musiikkielämykset säilyvät läpi elämän.
Musiikin merkitystä mieleen on tutkittu paljon. Tieteen vahvistamia todisteita musiikin hyödyistä mm. Parkinsonin ja Alzheimerin taudeista kärsiville on saatu useissa kattavissa selvityksissä. Musiikin tahdissa Parkinson-potilaiden liikkumisen on havaittu helpottuvan. Askeleet pitenevät ja kävelystä tulee sujuvampaa. Alzheimer-potilaat puolestaan muistavat lapsuudessaan oppimiensa laulujen sanat ja tunnistavat tutut kappaleet, vaikka muuten ovat jo ympäröivän maailman ulottumattomissa. Sekin tiedetään, että säännöllinen kulttuurin harrastaminen, kuten konserteissa käyminen, ennustaa pitkää ikää. Aktiivisten kulttuurielämysten käyttäjien todennäköisyys saavuttaa 90 vuoden ikä on lähes kaksinkertainen niihin verrattuna, joilla näitä harrastuksia ei ole.
SuoSion tämän vuoden blogeissa on kannettu huolta suomalaisten lasten ja nuorten musiikkiharrastuksesta. Mistä kasvavat sukupolvet ammentavat omakohtaiset musiikkimuistonsa, jos tietä musiikin äärelle ei ole? Tiede on osoittanut, että musiikin vaikutusmekanismit aivoissa voimistuvat, kun ihminen itse laulaa, soittaa tai tanssii. Mitä meidän perheessä, koulussa tai juhlissa laulettiin ja kuunneltiin. Mikä lohdutti, kun elämä murjoi, mikä tanssitti, kun ilo ja onni miltei syöksi sydämen rinnasta. Huoli on aito ja aiheellinen.
Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää…?
Tänä vuonna julkaistu tutkimus tulevien luokanopettajien valmiudesta toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisia musiikin sisältöjä on karua luettavaa. Opiskelijoista 60 %:lle musiikin opettaminen vuosiluokilla 1-6 näyttäisi olevan lähes mahdotonta (Suomi, 2019). Silti luokanopettajakoulutus antaa kaikille opiskelijoille muodollisen pätevyyden musiikin opettamiseen. Opiskelijoiden suomalaisen musiikin tuntemus oli välttävää, samoin musiikin peruskäsitteiden hallinta. Ei siis ihme, että 2010-luvun uutena ilmiönä Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuslinjalle on tullut opiskelijoita, siis tulevia musiikinopettajia, jotka eivät ole koskaan laulaneet kuorossa.
YLE:n tv-uutisissa Lucian päivänä haastateltiin Kontulan Mikaelin kirkon Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen osallistuneita nuoria. Heidän mukaansa ”laulaminen on kivaa ja helppoa kun osaa kaikki biisit”. Lisäksi se, että saa laulaa täyteen ääneen yhdessä muiden kanssa, oli tuonut heidät etsimään joulutunnelmaa musiikin parista. Näillä nuorilla on onnea. Heillä on mistä ammentaa sitten, kun muisti pätkii eikä uusia muistoja enää synny.
Minna Lindgren totesi helmikuisessa blogissaan, ettei Suomessa koskaan käydä vaaleja, joissa kulttuuri nousisi teemaksi. Eihän kulttuuri mahdu edes uutisiin. Kuitenkin myös poliitikot käyvät teattereissa, elokuvissa ja konserteissa. Missä he ovat silloin, kun tätä elämän laadulle tärkeintä pitäisi puolustaa? Musiikin ja muun kulttuurin asema leikkauksien vakiokohteena on pelkurimaista. Mitä mahtaa rallatella vanhukseksi ehtinyt kuntapoliitikko vuonna 2060 palvelutalon puurojuhlassa? Jotain koulussa opittua tai konsertissa kuultua?
Blogitoimitus toivottaa kaikille hyvää, lämmintä ja sävelten täyttämää joulua ja kulttuurimyönteistä uutta vuotta 2020.
Hannele Eklund