Syyskuun blogi 2020: Hankalan tyypin maine

Julkaistu 21.9.2020

Lottaliina Pokkinen_Tero Ahonen
Kuva: Tero Ahonen

Aloittaessani työn Muusikkojen liiton juristina reilut kaksikymmentä vuotta sitten olin innoissani. En tiennyt, että alalle on neuvoteltu niin paljon työehtosopimuksia, eikä oikeustieteellisessä käyty läpi käytännön tasolla työ- ja tekijänoikeuslakien hienouksia. Olin kyllä nuorena viulunsoiton opiskelijana huomannut, että keikoista sopiminen oli erilaista, kun kyse oli Turun filharmonisen orkesterin avustajakeikasta tai esiintymisestä tuntemattomien ihmisten häissä: vain jälkimmäisessä joutui puhumaan rahasta.

Niinpä suhtauduin työhöni kuin naispuolinen Robin Hood konsanaan: kunhan vain levitän tietoa totuudesta ja olen käytettävissä valppaana taistelijana, vääryydet korjaantuvat kuin itsestään! Melko pian ymmärsin, ettei elämä aina mene kuten saduissa tai sopimuksissa. Moni freelancemuusikko soitti minulle kertoakseen esimerkiksi keikkasopimuksen yksipuolisesta purkamisesta, mutta totesi juristin näkemyksen kuultuaan, ettei kuitenkaan halua vaatia tapahtuneesta korvausta. Syynä oli se, että henkilö pelkäsi ”hankalan tyypin mainetta”, koska se voisi hankaloittaa töiden saamista tulevaisuudessa.  Nämä puhelut toimivat suurena motivaattorina sille, miksi kirjoitin pari vuotta sitten kirjan luovan alan neuvottelutaidoista ja kierrän työni ohessa aktiivisesti luennoimassa aiheesta.

Koska liitin pelon hankalan tyypin maineesta vain neuvottelemiseen ja sopimuksiin, olin yllättynyt, kun asia nousi esiin myös Muusikkojen liiton häirintäkyselyssä. Pari vuotta sitten toteutetun kyselyn perusteella 36 % liiton jäsenistöstä on joutunut häirinnän, ahdistelun tai väkivallan kohteeksi työhön liittyvissä tilanteissa. Taidemusiikin kentällä tekijä oli useimmiten kollega tai esihenkilö, rytmimusiikin puolella yleisön edustaja.

Lähes kaikki häirintää kokeneet olivat kertoneet asiasta kollegalle tai ystävälle, ilman sen suurempaa jatkoselvitystä. Vain 15 % oli puhunut asiasta esihenkilölle tai muulle työnantajan edustajalle. Yleisin syy alhaiseen aktiivisuuteen oli vanha tuttu: 40 % vastaajista valitsi kertomatta jättämisen syyksi vaihtoehdon ”En halunnut leimautua hankalaksi tai tosikoksi”. Lisäksi 18 % ilmoitti syyksi sen, että pelkäsi menettävänsä työtilaisuuksia (tosin yksikään miesvastaajista ei valinnut tätä vaihtoehtoa).

Musiikkialan järjestöt aloittivat viime vuonna hienon yhteistyön, jonka tarkoituksena on luoda koko alalle ohjeet häirinnän ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi, myös perinteisten työsopimussuhteiden ulkopuolella. Tavoitteena on luoda järjestelmä, jossa jokainen alan toimija sitoutuu puuttumaan näkemäänsä tai kokemaansa häirintään. Samalla pelko hankalan tyypin maineesta toivottavasti hälvenee. Tuon maineen voi toki edelleen saada - olemalla hankala tyyppi. Oma tavoitteeni on jatkuvasti oppia olemaan se, jonka kanssa on helppo puhua vaikeistakin asioista.

Lottaliina Pokkinen
Kirjoittaja on Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö.

 

Takaisin