Marraskuun 2020 blogi: Elävän taiteen taika
Julkaistu 16.11.2020
Huhtikuun alusta olemme totutelleet tilanteeseen, jossa suuri osa sosiaalisesta elämästä on siirtynyt verkkoon. Kotisohvasta on tullut konttori ja konserttissali. Kaipaako kukaan enää elävän esityksen äärelle?
Konsertit verkkolähetyksinä eivät ole uusi ilmiö. Niitä on tehty jo vuosia sekä maksuttomina että maksullisina. Koronapandemia nosti verkkoesiintymisten määrän aivan uudelle tasolle. Uusia kanaviakin on ilmaantunut miltei tulvimalla. Kun yleisö kaikista varotoimista huolimatta on ollut paikoin haluton tulemaan konsertti- ja teatterisaleihin, huoli elävän esittävän taiteen tulevaisuudesta on ymmärrettävä.
Verkossa lähetettävä konsertti on hyvä vaihtoehto, jos konserttiin ei syystä tai toisesta pääse. Monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa videoidut lähetykset ovat tällä hetkellä ainoa väylä esittävän taiteen äärelle. Uusi tilanne on saanut myös lehtikriitikot nostamaan esiin verkossa lähetettyjä konsertteja. On erinomaista, että niiden pariin pääsee internetissä itselleen sopivimpana aikana ja pitkienkin etäisyyksien päähän ilman matkustamisen vaivaa. Samalla orkesterit saavat aiempaa laajempia yleisöjä ja monet kekseliäät ohjelmat ansaittua huomiota. Mutta niin hyvä ja kiistattoman tärkeä palvelu kuin verkkolähetykset ovatkin, elävää konserttia ne eivät korvaa. Jotain olennaista puuttuu.
Helsingin kaupunginorkesterin konserttia 12.11.2020 edeltäneessä haastattelussa kapellimestari Esa-Pekka Salonen pohti, miten luoda klassisen musiikin konsertista elämys internetissä. Olisi synnytettävä jotakin uutta. Jotakin, joka perustelee olemassaolonsa tarjoamalla sellaisen näkökulman, jota paikan päällä ei voi saada. Jotakin, joka ”ei olisi vain kalpea ja anteeksipyytävä versio livekonsertista”.
Verkkolähetysten on siis kehityttävä, jotta niistä tulisi elämyksiä. Teknologia avaa loputtomasti mahdollisuuksia tuoda yhteen musiikki ja vaikkapa visuaalinen taide, ja synnyttää uusia ja itsenäisiä taideteoksia. Klassinen musiikki on tässä suhteessa jäänyt muista genreistä jälkeen. Monista rytmimusiikin videototeutuksista olisi paljon oppimista. Musiikin kliseemäinen kuvittaminen ei ole mielekästä, elämykseen täytyy sisältyä myös oivallus. Nyt kun on opittu olemaan verkossa, on seuraavan askeleen aika. Verkossa on oltava luova.
”Elokuvan ennustettiin tappavan teatterin”, sanoo näytelmäkirjailija ja -ohjaaja Sirkku Peltola eräässä kirjoituksessaan. ”Tänään vahvimpia kilpailijoita ovat televisio ja tietokone. Silti me kirjoitamme, ohjaamme, näyttelemme ja tulemme katsomaan ja ennen kaikkea, olemaan läsnä teatterissa.” Nimenomaan läsnäolosta on kysymys. Yhteisestä reagoinnista nähtyyn ja kuultuun, joka suuntaan tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Sitä on elävän taiteen taika.
Hannele Eklund