Toukokuun 2021 blogi: Kansainvälinen vai kansallinen

Julkaistu 17.5.2021

MinnaLindgren

Kansainvälisessä yhteistyössä eri maiden passeilla varustetut ihmiset toimivat keskenään vuorovaikutuksessa. Kansainvälinen menestys tapahtuu useissa maissa, ei vain paikallisesti. Kumma kyllä, kansainvälisyyteen sisältyy yleensä oletus korkeatasoisuudesta. Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä sellaista johtopäätöstä, että kansallinen taide olisi kansainvälisyyden vastakohta.

Suomalaisilla on ihan oma suhteensa kansainväliseen taiteeseen. Me ymmärrämme sen yksisuuntaisena, lähinnä vientinä ja maabrändinä. Suomalainen taiteilija on kansainvälinen, kun hänen kirjansa käännetään mille tahansa kielelle, kun hänen sinfoniansa soitetaan muualla kuin Suomessa ja kun hän saa agentin ulkomailta. Toiseen suuntaan systeemi ei toimi. Suomi on kansainvälinen itseriittoisesti, eikä kaipaa tänne muita sotkemaan kansainvälistä kulttuurielämäämme.

Asenne on voimistunut, kun suomalainen orkesterikoneisto on viimein saavuttanut kansainvälisen tason. Sen seurauksena meidän vakinaiset kuukausipalkkaiset orkesterisoittajan paikkamme houkuttelevat muusikoita ympäri maailmaa ja yhä useammin paikan saa joku muu kuin suomalainen muusikko. Sibelius-Akatemialla on sama kohtalo. Mitä kovempi on sen maine kansainvälisenä musiikkiyliopistona, sitä useampi sisään otettu opiskelija ei ole Suomen kansalainen.

Tämän ei pitäisi olla ongelma, vaan ilonaihe. Tässä olemme aidosti ja vuorovaikutteisesti kansainvälisiä, emme vain yhdensuuntaisesti. Mutta ansaitun riemun tilalla saamme kuulla syyttelyä musiikkioppilaitosten epäonnistumisesta ja nuorison turmeltuneisuudesta. On jopa esitetty, että Sibelius-Akatemiassa tulisi olla oma kiintiö suomalaisille muusikoille. Siinäpä oiva oikoreitti kotimaisen soittotason nostamiseen – lasketaan rimaa!

Ajattelutapamme kulkee käsi kädessä sen kanssa, miten media suhtautuu kotimaisiin taiteilijoihin ennen heidän loikkaansa kansainvälisyyteen. Kotimaiset tekijät eivät ole kovin kiinnostavia. Vasta, kun joku jossain muualla näkee heissä potentiaalia, tapahtuu ihme. Aivan kuin eilen keskinkertainen olisi yhdessä yössä muuttunut kansainväliseksi. Homma näyttää pahasti siltä, että portinvartijoilta puuttuu kyky arvioida omien taiteilijoiden tasoa.

Lähtökohtaisesti kaikki taide on kansainvälistä. Taide on universaali kieli, yleisesti ihmisiä koskettavaa. Ihminen on yllättävän samanlainen nisäkäs, olipa syntynyt ja kasvanut missä tahansa. On jokaisen oma asia miettiä, mistä pitää, mitä arvostaa – ja miksi. Arvostammeko sen tähden, että ulkomaillakin kiiteltiin, vai siksi, että tietty taide puhuttaa juuri meitä?

Kansainvälisen ja paikallisen välille ei voi laittaa laaturajaa, aivan kuin pienilevikkisen taiteen ja massojen suosikin välillä ei ole yksiselitteistä laatueroa. Suomalainen musiikkielämä on kansainvälistä, vaikka se tapahtuu Suomessa. Meidän ei tarvitse hakea kiitosta ulkomailta, voimme ylpeästi itse todeta, että musiikkielämämme on kansainvälisesti kiinnostavaa.

 

Takaisin