Maaliskuun 2022 blogi: Miten syntyvät uudet klassikot?
Julkaistu 29.3.2022
Valtion ja neljän säätiön yhteinen rahasto aloittaa toimintansa
Pitkässä tarkastelussa suomalaisen taiderahoitusjärjestelmän keskeisiä piirteitä ovat vakaus ja kasvu. Instituutiot ja instrumentit on saatu valmiiksi. Aiheesta käytävää keskustelua onkin jo jonkin aikaa sävyttänyt keskittyminen määrärahoihin tai muihin yksityiskohtiin. Tarvetta laaja-alaisempaan pohdintaan taikka strategiseen aloitteellisuuteen ei ole ollut.
Viime vuosina moni asia on muuttunut. Julkisen rahoituksen kasvu on taittunut, uhkapelirahan epäeettisyys on vihdoinkin tiedostettu, säätiörahan juhlat pörssissä ovat joksikin aikaa ohi, maailma verkottuu, ylikansalliset rakenteet vahvistuvat, väki vanhenee, kulttuurin kulutustottumukset muuttuvat. Epävarmat tulevaisuudennäkymät kannustavat etsimään aidosti uudenlaisia ratkaisuja.
Antti Rinteen (sittemmin Sanna Marinin) hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi uuden kulttuuritoimintaa tukevan rahaston perustaminen. Keväällä 2020 valmistui aihetta koskeva Antti Huntuksen laatima taustaselvitys (OKM 2020:15). Siinä ehdotetaan perustettavaksi uusi säätiö, jonka pääomittamiseen valtio ja merkittävimmät apurahasäätiöt osallistuisivat.
Yhteisymmärrys perustettavasta rahastosta muotoutui verraten nopeasti. Samalla tarkentui sen ydinajatus – pelkkä uuden rahaston perustaminenhan ei sellaisenaan tuota mitään uutta. Apurahasäätiöistä mukaan päättivät lähteä Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden, Alfred Kordelinin säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Uuden rahaston peruspääoma on kymmenen miljoonaa euroa, josta valtio antaa puolet ja säätiöt toisen puolen. Pääomaa voidaan myöhemmin kasvattaa.
Rahaston nimi on Uudet klassikot – Nya klassiker. Sen tarkoitus on kasvattaa teosten ja tuotantojen elinkaarta, yleisömääriä, levinneisyyttä ja tunnettavuutta. Keino, jolla tähän pyritään, on tuen sitominen pääsylipputuloihin. Mitä vahvemmin yleisö kokee taiteen itselleen merkitykselliseksi, sitä suuremmaksi muodostuu lopullinen avustussumma. Jos kaikki menee nappiin, voi tulos olla ylijäämäinen.
Suunniteltu rahoitusmalli ei sovellu pienimuotoisiin kokeiluihin taiteenteon marginaalissa. Uudet klassikot -rahaston säännöissä onkin määritelty, että sen tehtävänä on tukea asemansa jo vakiinnuttaneiden toimijoiden työskentelyn ja kasvun edellytyksiä. Rahaston aloittaessa on hakukelpoisuus rajattu Taiken toiminta-avustuksen piirissä oleville esittävän taiteen yhteisöille.
Taiderahoitusta ohjaavat monet ikiaikaiset käytännöt. Yksi niistä on säätiörahan ja julkisen rahan työnjako: säätiöt tuottavat nopeita ruiskeita, vain julkinen valta pystyy tarjoamaan pysyvyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Uudet klassikot -rahastossa oleellista on valtion ja säätiöiden uudenlainen yhteistyö, joka on tämänhetkisistä rahoitusmalleista riippumaton. Tarkoitus ei ole toisintaa sitä, mitä valtio ja säätiöt tahoillaan joka tapauksessa tekevät.
Sen sijaan tarkoitus on kannustaa rahoitusmuotojen rajojen ylittämiseen. Siksi hakijaorganisaatiolta edellytetään yhteistyötä vähintään yhden valtionosuutta nauttivan taidelaitoksen kanssa. Muutakin yhteistyötä saa olla eikä sen laatua tai syvyyttä ole rajoitettu. Mukaan mahtuu siis monenlaista toimintaa tilavuokrauksesta laajoihin yhteistuotantoihin ja kiertueisiin.
Uudet klassikot -rahastoa suunniteltaessa on taidealaa, erityisesti potentiaalisia hakijoita, kuultu kahvia ja pullaa säästämättä. Palaute on ollut korostetun myönteistä. Yksi huoli kuitenkin kalvaa: kuinka meidän käy, kun ryhdymme neuvottelemaan VOS-laitoksen kanssa? Löytyykö joustavuutta ja aitoa halua yhteistyöhön? Viedäänkö tuhkatkin pesästä? On ehdotettu, että Rahaston pitäisi laatia valmiit sopimuspohjat taikka vähintäänkin yleiset periaatteet osapuolten keskinäiselle rahanjaolle.
Tähän ei ole tarkoitus ryhtyä. Eri toimijoilla ja taiteenaloilla on erilaisia tarpeita, eikä rahoittajalla ole alan omaa ymmärrystä parempaa tietoa siitä, miten työt kannattaa jakaa. Sitä paitsi taiteen on syytä puolustaa vapauttaan johdonmukaisesti. Vapautta ei ole se, että rahoittaja määrittelee taideorganisaatioiden välisen yhteistyön ehdot.
Huoli epäreilusta lopputuloksesta on kuitenkin haluttu ottaa vakavasti. Vaikka päätökset apurahansaajista tehdään taiteellisin perustein, otetaan arvioinnissa huomioon myös se, että yhteistyötahojen edut ja velvoitteet ovat järkevässä tasapainossa.
Perinteinen apuraha annetaan sille, jolta puuttuu. Uudet klassikot -rahaston tuki kohdennetaan sille, jolla jo on. Tavanomaisesta poikkeavasta toimintalogiikasta seuraa, ettei rahoituksen lopullisia vaikutuksia pystytä tässä vaiheessa varmuudella ennustamaan.
Liikkeelle lähdetään uteliaalla kokeilukärjellä. Rahasto on perustettu kymmenen vuoden määräajaksi, ja sen säännöt on laadittu siten, että muutokset ovat matkan varrella mahdollisia. Mikään ei esimerkiksi estä tuomasta mukaan muita taiteenaloja esittävien taiteiden rinnalle, kunhan keinot keksitään.
Vuosien päästä Uudet klassikot -rahaston toiminta joko lakkaa tai sitä jatketaan sen osoittauduttua menestyksekkääksi. Varmuudella tulemme oppimaan uutta. Edellinen sukupolvi osasi olla avoin ulkoisille vaikutteille ja rakentaa maahamme uudenlaisen, aiempaa tehokkaamman ja oikeudenmukaisemman taiderahoitusjärjestelmän. Ei ole syytä olettaa, että historia olisi päättynyt.
Veli-Markus Tapio
Erityisasiantuntija
Suomen Kulttuurirahasto