Toisen esityksen problematiikka
Julkaistu 10.3.2023
Vanhan sutkauksen mukaan teos saa kolme esitystä: ensimmäisen, viimeisen ja ainoan. Kaikki nämä tapahtuvat samalla kerralla. Vaikka asialle on helppo naurahtaa, piilee siinä kuitenkin totuuden siemen: Suomen klassisen musiikin kenttää vaivaa kantaesityskiima.
Ja mikäs siinä, ensiesitys on fantastisen hieno tapahtuma: esittäjä ja säveltäjä ovat löytäneet yhteisen sävelen, ja tilaussopimuksen perusteella syntynyt taideteos saa kuultavan muodon. Valitettavan usein asia sitten jääkin siihen. Uusien, kantaesitettyjen teoksien päätyminen laajempaan kiertoon on sangen harvinaista, varsinkin jos säveltäjä nauttii lähinnä kotimaista huomiota.
Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n vuositilastojen mukaan maamme orkesterit kantaesittivät 2018 peräti 68 ja 2019 kaikkiaan 81 kotimaista orkesteriteosta. Koronavuonna 2020 luku oli sama 81 ja 2021 peräti 111. Se on kansainvälisessä vertailussa aivan huippulukema. Mutta kuinka moni näistä teoksista esitetään toisen kerran? 15? 10? Entäpä kolmannen kerran? Viisi? Valitettavasti käyrä laskee kuin se kuuluisa lehmän häntä. Valtava määrä luovuutta menee hukkaan, kun esitykset jäävät ainutkertaisiksi. Se on hirvittävää taiteellisten ja taloudellisten panostusten tuhlausta.
Mikä tämän tilanteen aiheuttaa? Osittain apurahakulttuurimme, joka sitoo rahahanojen avautumiset erilaisiin hankkeisiin, kuten teoksen kantaesitykseen. Toisaalta lyhemmät työskentelyapurahat usein myönnetään tietyn teoksen säveltämiseen. Tästä aiheutuu kierre, jossa tarvitaan uusia teoksia jatkuvana virtana. Se ei sinänsä ole huono asia, mutta jälkihoidossa on paljon parantamisen varaa.
Kaupunginorkestereilla on keskenään sangen erilaiset mahdollisuudet uusien teosten tilaamiseen. Tiukalle vedetty talous ei välttämättä anna myöten tilauksiin, vaikka periaatteellista halua ja hyvää tahtoa sellaiseen toimintaan olisikin. Erinomainen, ja etenkin edullinen konsti uusien teosten tilaamiseen on tilauskonsortiumi. Siinä kaksi tai useampi orkesteri tilaa yhdessä teoksen. Tilaajakohtainen kustannus laskee, ja säveltäjä saa nauttia teoksensa useammasta esityksestä. Konsortiumi voi toimia esim. viisi vuotta, joiden aikana tilataan teokset viideltä säveltäjältä. Warttuneempi wäki muistanee myös 1990-luvulla musiikin tiedotuskeskus Fimicin ja Suosion lanseeraamaan nimikkosäveltäjä-hankkeen. Ei ollut huono hanke se.
Kaikkien osapuolten vinkkelistä kantaesitys on aina Tapaus. Sitä edeltää tilaajan, säveltäjän ja mahdollisesti kustantajan keskinäiset sopimusneuvottelut, säveltäjän työskentely, teoksen valmistuminen aikanaan, nuottien valmistaminen ja toimittaminen esittäjille, esityksen harjoittelu ja lopulta kantaesitys. Aikaa tähän on saattanut kulua 2–4 vuotta. Kantaesitys on kuitenkin hetkessä ohi.
Mielestäni tilaajilla, niin kamariyhtyeillä kuin etenkin kaupunginorkestereilla, on tässä mahdollisuus hienoon ryhtiliikkeeseen: kun teos tilataan, voidaan sitoutua samalla esittämään se kahdesti viiden vuoden kuluessa tai kolmesti kymmenen vuoden kuluessa. Myös aiempia tilausteoksia voi nostaa esiin muulloinkin kuin säveltäjän pyöreinä vuosina. Ovathan tilausteokset osa orkesterin tarinaa: me olemme tehneet yhteistyötä tämän hienon säveltäjän kanssa, juhlistetaan sitä yleisön kanssa! Muutama vanhempi tilausteos sujahtaa helposti yhden konserttivuoden ohjelmistoon.
Usein ohjelmistokierron tahmeuden syyksi sanotaan kansainvälisten kapellimestarien ja solistien haluttomuus opiskella ”paikallista ohjelmistoa”. Kursaillaankohan tässä aivan turhaan? Orkesteri ja sen intendentti ovat kapellimestarin työnantajia. Ruuvia voi kyllä kiristää ja kokeilla jäätä ehdottamalla aiemmin kantaesitettyjä kotimaisia teoksia ohjelmistoon. Kuka muukaan niitä esittää, jollemme me suomalaiset? Hyvässä lykyssä kippari vie Suomesta mukanaan maailmalle uuden lempiteoksensa – musiikkivientitilastot nousevat ja kansantalous kiittää.
Orkesterit hoi! Tuetaanpa tulevina kausina paikallista ja kotimaista luomua! Beethoven tai Brahms ei pyöri haudassaan, jos standardi-alkusoiton sijasta esitetäänkin kotimainen aikamme säveltäjän teos. Sen sijaan sillä säveltäjällä pyörii sukat jalassa silkasta innosta, ja yleisökin saa uusia säveliä kuultavakseen. Kustantajakin kiittää, ja uskaltaa investoida aikamme säveltaiteeseen.
Jari Eskola
Kustannuspäällikkö, Fennica Gehrman Oy
Teksti on päivitetty versio 6/2020 Suomen Musiikkikustantajat ry:n sivulla julkaistusta blogikirjoituksesta.