Maaliskuu 2018: Suosittelussa nykymusiikki
Julkaistu 1.3.2018
Uusi on kiinnostavaa ja innostavaa myös musiikissa. Kokeilevatkin esitystavat ponnistavat historiasta, kuulijan tehtävä on olla utelias ja ylittää silta vanhasta uuteen.
Uutuuksia nyt kaupoissa! Taas on kaikki (ainakin hitusen) paremmin! Nyt ratkeaa tuokin ongelma, siitä toisesta puhumattakaan. Pääsee taas entistä puhtaammassa ja tyylikkäämmässä asussa entistä nopeammin ja automaattisemmin töihin - tai kauppaan. Kokee olevansa ajan hermolla. Naapurikateuskin taisi juuri vilahtaa verhon heilahtaessa kevyesti.
Uuden taidemusiikin (alan katukielellä "nykkärin” tai tanssitaiteilijoita seuraillen "nykärin”) tapauksessa odotusarvot ovat kuitenkin toiset. Toki nopeammin, puhtaammin, kovemmin, aidommin, kauniimmin, ehdottomasti mistään kauniista piittaamatta, ainutlaatuisen tyylikkäästi, ihanan pehmeästi jne. voivat olla kelpo tavoitteita taiteessakin. Lisäksi ja valitettavasti myös nykymusiikille käy liian usein kuten turhaksi osoittautuvalle tavaralle - sitä käytetään pahimmillaan vain kerran ja heitetään sitten pois.
Yhtä kaikki, mitä nykymusiikin "uusi” on? Voiko tai saako siltä odottaa jotakin? Onko siitä mitään hyötyä? Ainakin nykytaiteen ja musiikin rahoitusta perustellaan milloin henkisellä kasvulla, vireydellä ja muilla hyvinvointivaikutuksilla, milloin osoittamaan kansakunnan edustajien luomisvoimien ponnekkuutta ja ainutlaatuisuutta. Musiikin kielellä (joidenkin mielestä mitä kiinnostavin ilmaisu, joidenkin mielestä käsitteellinen sekaannus ja hölynpölyä) koetetaan puolestaan ilmaista jotakin ajankohtaista, tai sitten kestävämpää. Silloin kuvataan tai tulkitaan elämän ilmiöitä, merkityksellisiksi tai yhteisiksi oletettuja kokemustiloja sekä akustisen todellisuuden kummallisia sattumuksia. Sävel- ja ääniteoksiin kiedotut arkiset tarinat, nykyelämän tragediat, yhteiskunnalliset epäkohdat, hetken helpotusta luovat triumfit, mitä erilaisimmat abstraktiot, kaiken tyyppiset äärimmäisyydet ja oudoimmat omalakiset maailmat etsivät kuulijoitaan ja ymmärtäjiään.
Uusi yllättää joskus myös tuoreina, kokeilevina esitystapoina, joissa perinteisiksi leimatut taidemuodot tanssivat keskenään, joskus kuin (tarkoituksellisesti) toistensa varpaille astuen. Uusia esitystapoja rikastavat totutusta poikkeavat soitto- ja laulutavat, joita niiden monipuolistuessa kutsutaan myös jatketuiksi äänenmuodostustavoiksi. Värähtelevät jouset ja ihmiskeho sekä putkien läpi virtaava ilma saavat seurakseen paitsi koputteluja ja naputteluja, rahinoita ja kihinöitä sekä eleitä, ilmeitä ja asentoja, myös mitä mielikuvituksellisimpia esineitä, jotka tulisi ymmärtää soittimiksi.
Teknologia on uutuuksineen tietenkin kuvassa mukana. Elektroninen, nykyisin käytännössä digitaalinen musiikin ja/tai äänen käsittely on arkipäivää. Orkesteri tai osa siitä voi soittaa itselleen, jolloin sen hetki sitten soittama musiikki palautuu tällä hetkellä soitettavan osuuden seuralaiseksi tai myös improvisaation kohteeksi. Esiintyjistä tuleekin yhä useammin säveltäjiä. Tekniikka somistaa myös esitystiloja virtuaalisiksi 3D-näyttämöiksi, joissa digitaaliset esiintyjät sekoittuvat todellisiin, paikalla oleviin kollegoihinsa.
Erikoisuuden tavoittelua? Huomionkipeyttä? Provokaatiota? Pikemminkin ja enimmäkseen kuitenkin ihmiselle tyypillistä ikuista, sinnikästä ja joskus kujeilevaakin etsintää. Tekijälle, esittäjälle ja kuulijoille uusi on aina uutta, mutta kaikilla heillä on myös historiansa, jota vasten uusi koetaan ja josta se ponnistaa. Tässä on uuden musiikin ymmärtämisen siemen. Sitä ruokkii asiaan paneutuneiden sitoutuminen, säveltäjien yksinäinen rohkeus pyrintöjensä vilpittömyydessä ja esittäjien ennakkoluulottomuus. Meillä Suomessa olosuhteet ovat mitä mainioimmat, kiitos säveltäjien, monipuolisten esityskokoonpanojen ja kapellimestareiden omistautumisen. Tämä kaikki yhdistettynä korkeaan ammattitaitoon ja laatutietoisuuteen rakentaa siltaa vanhan ja uuden välille. Sillan ylittäminen jää kuulijalle, joka toivon mukaan osoittautuu omalta osaltaan ennakkoluulottomaksi ja uteliaaksi kuuntelijaksi.
Jari Hoffrén on kulttuurituotannon lehtori Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja harrastaa parantumattomasti konserttielämyksiä.