TAPIO LOKKI: NUORISO-ORKESTERI - HISTORIALLINEN JÄÄNNE? Maaliskuun 2019 blogi.

Julkaistu 15.3.2019

Tapio Lokki 

Nuoriso-orkesteri – historiallinen jäänne?

Viime vuosituhannen lopussa Suomessa oli useampi nuoriso-orkesteri ja monella musiikkiopistolla ainakin kamariorkesteri, isoimmilla jopa pieni sinfoniaorkesteri. Tällä vuosituhannella orkesterit ovat vähentyneet yksi kerrallaan, ja nyt jäljellä on enää kourallinen orkestereita, jotka pyörivät periodiluontoisesti ja käytännössä vapaaehtoisvoimin. Miksi orkesterit ovat kadonneet? Miksi ne eivät saa rahoitusta? Entä miksi nuoriso-orkestereita tarvitaan?

Olen ollut nuoriso-orkesterin toiminnassa mukana 35 vuotta, ensin soittajana ja sen jälkeen hallinnossa. Tällä kokemuksella uskallan kiteyttää, että nuoriso-orkesterin ylläpitämiseen tarvitaan kolme asiaa: soittajia, tekijöitä ja rahaa. Pelkällä innolla ja sisulla voidaan saada aikaan hienoja projekteja ja yksittäisiä konsertteja, mutta pitkäjänteiseen laadukkaaseen toimintaan vaaditaan kaikkia kolmea.

Vuonna 2017 maamme viimeisen valtakunnallisen nuorisosinfoniaorkesterin, Vivon, toiminta uhkasi loppua, koska kaikki rahoituskanavat tyrehtyivät. Toki myös tekijöistä oli pulaa, kuten vapaaehtoistoiminnassa usein. Kaiken kukkuraksi soittajapula oli ilmeinen. Musiikkiopistoissa on kyllä paljon aloittelevia musikantteja, mutta yhä harvempi heistä jatkaa harrastusta niin pitkälle, että taidot riittävät suurten sinfonisten teosten vaatimuksiin. Toisin sanoen kaikki kolme nuoriso-orkesterin peruspilaria puuttuivat. Pohdintojen jälkeen päädyimme lopputulokseen, että tärkeintä on rahoitus. Jos sen pystymme turvaamaan, tekijät löytyvät, ja eiköhän maassamme ole vielä riittävä määrä osaavia nuoria orkesteritoimintaan.

Rahoitusongelma ratkesi lopulta muutamaksi vuodeksi Jane ja Aatos Erkon säätiön myöntämällä avustuksella, jolla Vivon toiminta on taattu vuoden 2021 loppuun asti. Sen avulla olemme löytäneet loistavat tekijät, ja useiden koesoittojen tuloksena nuoria soittajia on taas mukavasti listoilla. Tosin muutama soitinryhmä on todella ongelmallinen, tästä maasta tuntuvat yksinkertaisesti loppuvan fagotistit, oboistit, basistit ja alttoviulistit. Kaikesta huolimatta Vivon toiminta on saatu taas rullaamaan, ja pienellä tekijäjoukolla saamme tarjottua nuorisolle elämyksiä suurten teosten parissa täysimittaisessa sinfoniaorkesterissa.

Juuri tällaisten elämysten takia nuoriso-orkestereita tarvitaan. Uskallan väittää, että osaavien ikätovereiden kanssa yhdessä saatu elämys on ollut monelle ratkaiseva tekijä jatkaa eteenpäin harjoittelumotivaation hiipuessa. Nuoriso-orkesterin sosiaalisella vaikutuksella on korvaamaton merkitys, sillä valitettavasti edelleen monella paikkakunnalla koulu- ja muut kaverit vieroksuvat klassista musiikkia. Tilanne on toki nykyään aivan toinen kuin 1980-luvulla, jolloin piilotin klarinettikotelon aina kassin pohjalle koulukirjojen alle, jotta sitä ei varmasti kukaan huomannut pukukopissa jalkapalloharjoitusten yhteydessä.

Vivo on ainoa säännöllisesti toimiva valtakunnallinen nuorison sinfoniaorkesteri Suomessa. Sen lisäksi on joitain musiikkiopistojen orkestereita, kuten Tapiolan nuoret sinfonikot. Uskon kuitenkin, että näitä orkestereita voisi olla huomattavasti enemmän ja niiden avulla saisimme nuoria innostettua jatkamaan soittoharrastusta pidemmälle. Kaikista ei tule eikä tarvitsekaan tulla ammattimuusikoita, mutta orkesterisoiton tuottamat elämykset luovat koko elämän kestävän kiinnostuksen musiikkiin ja takaavat tulevaisuuden yleisön konsertteihin.

Suurin ongelma nuoriso-orkestereilla on edelleen rahoituksen puute. Maamme kulttuurirahoitusjärjestelmä on rakennettu niin, että nuoriso-orkestereille ei yksinkertaisesti ole siinä jalansijaa. Taiteen edistämiskeskus rahoittaa vain ammattilaisia, OKM:n kulttuuriosasto samoin ja OKM:n nuorisoavustuksia ei enää saa yhteen koulutusalaan ilman jatkuvaa laajaa valtakunnallista toimintaa. Toisin sanoen nuoriso-orkesteritoiminnalle ei ole valtiollista tukimuotoa, jota voisi edes hakea. Säätiö- ja yritysrahoitus on ainoa mahdollisuus, mutta niiden varaan on lähes mahdotonta rakentaa pitkäjänteistä toimintaa.

Jotain olisi siis tässä maassa muututtava, jotta nuoriso-orkesteritoiminta saadaan elvytettyä. Kyse ei ole suurista rahoista. Nuoriso-orkesterin toimintabudjetti on häviävän pieni murto-osa ammattiorkestereiden budjeteista. Jo muutama VOS-paikka takaisi pohjan pitkäjänteiselle toiminnalle. Voisiko kuvitella, että yli tuhannesta VOS-paikasta liikenisi muutama ammattimaisesti järjestetylle nuoriso-orkesteritoiminnalle? Tai että perustettaisiin ministeriöön ihan oma rahoitusjärjestelmä nuoriso-orkestereille?

Tapio Lokki
Sinfoniaorkesteri Vivon tuki ry:n hallituksen puheenjohtaja

 

Takaisin