HANNELE EKLUND: SUOMALAISEN MUSIIKIN IHME. Elokuun 2019 blogi.

Julkaistu 20.8.2019

Hannele Eklund 2017_ kuva Essi Markkula 

Suomalaisen musiikin ihme

Suomalainen musiikkikasvatus on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti huippuosaajia kansallisille ja kansainvälisille areenoille kaikilla musiikin osa-alueilla. Silti ”suomalainen musiikki-ihme” viittaa vain pienen ammattilaisjoukon tähtikulttiin. Riittääkö se ihmeeksi?

Suomalaiset paistattelevat mielellään maineessaan vähäväkisenä maana, joka tekee ihmeitä. Sille rakentuu koko kansallinen identiteettimme. 1930-luvulla luotu ajatus Suomesta urheilumaana upotettiin niin syvälle kansan tajuntaan, että kollektiivisen käsityksen mukaan sen, että yleisurheilussa ei nykyisin juuri voittoja satele ei pitäisi olla mahdollista. Talvisodan ihme ja ylpeys sotavelkojen maksamisesta määrittää itsenäisyyspäiviämme maailman tappiin. Ja sitten on suomalainen musiikki-ihme, josta kernaasti otetaan kansainväliset pisteet, jotka kelpaavat vaikkei ikinä olisi konsertissa käynyt, eikä ihan tietäisi, mitä sillä tarkoitetaan.

Suomalainen musiikki-ihme liittyy etupäässä siihen, että maamme on tuottanut joukon kansainvälisesti menestyviä kapellimestareita.

Vesa Sirénin vuonna 2010 ilmestynyt ansiokas Tieto-Finlandian voittanut kirja Suomalaiset kapellimestarit esittelee 15 nimekästä orkesterinjohtajaa. Teoksen ilmestyessä siihen viitattiin mediassa mm. otsikolla ”suomalainen musiikki-ihme yksissä kansissa”.

Kovin kapeaksi jää kansallinen musiikki-ihme, jos sellaiseksi riittää tähän päivään mennessä parinkymmenpäiseksi kasvanut joukko kapellimestareita 1800-luvun lopulta alkaen. Mukana on nimiä, joista suurin osa kansasta ei ole eläissään kuullut.

Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtori Petri Aarnio kirjoitti toukokuisessa blogissaan: ”Kansamme yleissivistävä musiikinopetus yskii. Laulaminen ei ole enää arkea päiväkodeissa, luokanopettajat ovat omasta mielestään epäpäteviä ja yläkoulun ja lukion valinnaisuutta on lisätty niin, ettei musiikin ryhmiä synny. Musiikin terapeuttinen, hyvinvointia parantava, kulttuurinen ja sivistyksellinen voima heikkenee. Päätöksentekijöillä ei ole omaa kokemusta musiikista.”

Voiko suomalaisesta musiikki-ihmeestä puhua, jos täyden oppivelvollisuuden lisäksi lukionkin läpikäynyt ei ole kertaakaan saanut musiikinopetusta koulutetulta musiikinopettajalta, pystyy nimeämään suomalaisista säveltäjistä enintään Sibeliuksen ja tunnistaa hänen teoksistaan yhden?

Suomalaisen musiikin ihme -käsitteen tulee olla paljon pientä tähtikulttia laajempi. Budjettileikkausten ikuisen kärkisijan asemasta musiikin arvostuksen on noustava sellaiselle tasolle, että suomalainen musiikki-ihme saa aidosti katetta. Se edellyttää mm. kulttuurin arvon palauttamista osaksi yleissivistystä. Sen rakentuminen käynnistyy viimeistään jokaisen lapsen ensimmäisestä askeleesta koulutiellä.

Älköön myöskään puhuttako suomalaisesta musiikki-ihmeestä mainitsematta koko maan kattavaa orkesterilaitosta ja sen satoja viikoittaisia elämyksiä tuottavia tähtiä. Siinä on kansallisen ihmeen ainesta kerrakseen!

Punnittua puhetta suomalaisesta musiikista Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n keskustelutilaisuudessa 9.9.2019 Helsingin Musiikkitalossa. Keskustelemassa mm. kapellimestarit Susanna Mälkki ja Esa-Pekka Salonen sekä SuoSio:n pj. Erkki Liikanen. Puhetta johtaa toimittaja-kirjailija Minna Lindgren.

Hannele Eklund

 

Takaisin