MINNA LINDGREN: VIRUS TAPPAA KULTTUURIN. Lokakuun 2020 blogi.

Julkaistu 15.10.2020

MinnaLindgren

Yleisö äänestää jaloillaan ja hylkää taiteen samalla, kun orkesterit ja teatterit tekevät kaikkensa turvallisuuden takaamiseksi. Miksi kulttuuria pitäisi tarjota, jos ketään ei kiinnosta?

Koronavirukseen liittyvä strategia, johon kuuluvat tehostettu testaaminen, Vilkku-sovellus ja jäljittäminen, on johtanut siihen, että jo altistus on alkanut kuulostaa hengenvaaralliselta uhalta. Osaamme suojella riskiryhmiä, eristää sairastuneet ja hoitaa turvatoimet. Ja kuitenkin näyttää siltä, että olemme valmiita uhraamaan taiteiden kaltaiset elämän suuret ilot tälle modernille vitsaukselle.

Ikävintä on turvallisesti järjestettyjen tapahtumien kyseenalaistaminen ja kaikkien joukkotapahtumien demonisoiminen. Jos korona levisi Helsingin Musiikkitalossa maaliskuussa, se ei tarkoita, että konserttipaikka olisi vaarallinen ympäristö, pikemminkin päinvastoin. Konserttijärjestäjät ja teatterit ovat toimineet yleisön turvaksi kuin primusoppilas alati vaihtuvien ja osin sekavien suositusten viidakossa. Valtava määrä työtä on pantu ohjelmistojen uudelleen järjestämiseen ja turvatoimiin. On koulutettu henkilökuntaa, mitattu penkkien välejä, suunniteltu kulkureitit, hankittu käsidesiä ja maskeja. Samalla on purettu avustajasopimukset ja lomautettu vakituisia työntekijöitä. Ensimmäinen aalto teki freelancereista työttömiä, toinen ajaa heidät konkurssiin.

Orkestereille ohjelmistomuutos on ollut merkittävä. Lavan turvavälit ja väliajan poistaminen ovat tuoneet konsertteihin musiikkia, joka ei aiemmin kuulunut perusohjelmistoon. Monipuolisia, erilaisia konserttikokonaisuuksia etupäässä kotimaisten huippumuusikoiden esittämänä. Tämä jos mikä on sitä uutta normaalia, jonka soisi jäävän osaksi orkestereiden toimintaa.

Mutta miten vakuuttaa yleisö? Kaikesta ponnistelusta huolimatta orkestereiden ja teattereiden teettämä syyskuinen kysely on karua luettavaa. Keskimäärin tilanne on tämä: tuhannesta katsomopaikasta on käytössä 430, joista myydään 360, mutta paikalle saapuu 270. Ennen niin uskollinen yleisö on kutistunut lähes neljännekseen aiemmasta. Lipputulojen menetys on merkittävä lovi myös julkisesti tuettujen toimijoiden budjetissa.

Toiminta ei voi jatkua näin pitkään. Kyselyyn vastanneiden arviot tulevasta muistuttavat lääkärin ennustetta jäljellä olevasta ajasta: ”Kuukausia, ei vuosia”. Harkinnanvaraisen tuen varassa olevista toimijoista osa on jo lopettanut esitykset. Enemmistö teattereista ja orkestereista sanoo voivansa toimia nykyisillä rajoituksilla tämän syksyn, jotkut vain kuukauden ja optimistisimmat uskovat sinnittelevänsä ensi kesään. Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Kaukana New Yorkissa maailman mahtavin oopperatalo, Metropolitan, jättää koko esityskauden 2020-21 väliin. Se ilmoitti aloittavansa toiminnan vasta, kun rokotus on levinnyt riittävän laajalti väestöön. Kukaan ei tiedä, milloin tuo ihme tapahtuu. Kun taidelaitoksen kaikki työntekijät jäävät vähintään vuodeksi ilman työtä, on turha toivoa, että he olisivat tarjolla sitten, kun yhteiskunta katsoo voivansa palata normaaliin. Heidän on pakko kouluttautua uudelleen, muuttaa työn perässä, keksiä uusi ammatti ja jatkaa elämäänsä. Ei kai näin käy Suomessa? Voiko koronaa pelkäävä yleisö äänestää taiteen ulos yhteiskunnasta?

Minna Lindgren

 

Takaisin