Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n lausunto työsuhdeolettamasta tekijänoikeuslaissa

Publicerad 8.12.2009

Opetusministeriölle

Pyydettynä lausuntonamme (Dnro 30/010/2009) virkamiestyöryhmän laatimasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi tekijänoikeuslain muuttamisesta lausumme seuraavaa.

Suomessa tekijänoikeus on tähän asti säilynyt tekijällä, ja työsuhteessa työnantaja on saanut käyttöönsä vain ne oikeudet, joista on sovittu. Teoksen määrittelyssäon tekijänoikeuslain tulkinnassa lähdetty siitä, että teos on itsenäinen ja omaperäinen kokonaisuus, joka täyttää teoksen tunnusmerkit. Tekijän neuvotteluasema on nykyään vahvempi kuin siinä tapauksessa, että laki sallisi työnantajan automaattisesti hyödyntää työntekijän luovaa työtä. Lakiesitykseen liittyvän oikeusneuvos Mikko Tulokkaan selvityksestä ilmenee, että tekijänoikeuksien tai jopa tekijäaseman siirtyminen työnantajalle on tyypillinen angloamerikkalaisille oikeusjärjestelmille. Näissä järjestelmissä suojataan erityisesti teosten käyttäjiä eikä eurooppalaiseen tapaan korosteta tekijälähtöisyyttä. Kansallisen järjestelmämme yksi perusajatus on kunnioittaa ja korostaa tekijän asemaa. Oikeuskäytäntöömme työsuhdeolettama muodostaisi ennakkotapauksen, jossa lainsäädännöllä suojataan vahvempaa osapuolta heikomman asemesta. Sivistysvaltion oikeuskäytäntö on perinteisesti lähtenyt juuri vastakkaisesta periaatteesta.

Tekijänoikeuslainsäädäntöä pohdittaessa on muistettava sen alkuperäinen tarkoitus: luomistyön tuloksena syntyneen henkisen omaisuuden suojaaminen. Myös muilla yhteiskunnan osa-alueilla toisen omaisuuden käyttämisestä sovitaan omistajan kanssa.

Nykyinen sopimuskäytäntö (käytännön esimerkkinä sinfoniaorkesterit ja muusikot) turvaa sekä muusikoiden oikeudet tekijöinä, että työnantajan käyttöoikeuden syntyneisiin teoksiin, esimerkiksi tallenteisiin. Sopimuksissa määritellään tallenteiden käyttöoikeudesta ja siitä saatavasta korvauksesta.

Uusien teknologioiden antamia mahdollisuuksia ei ole kaikissa tapauksissa voitu ottaa tarpeeksi nopeasti tehokkaasti käyttöön, koska sopimusten tekoprosessit ja asenteiden muuttaminen ovat vieneet aikaa (esimerkkinä joidenkin orkestereiden tallennesopimukset). Sopimuskäytäntöjä tuleekin kehittää. Laki on nähdäksemme kuitenkin liian jäykkä ja hidas säätelymekanismi tällaisissa tapauksissa. Se ei voi ottaa huomioon tulevaisuutta, esimerkiksi nopeasti muuttuvia uusien menetelmien ja välineiden käyttöä jakelussa. Toisaalta, kohtuutonta olisi myös säätää lailla luovan työn tekijän työn tulosten äärettömästä luovuttamisesta työnantajalle, koska tulevaisuus on niin avoin. Lakiehdotuksessa ehdotetaan työnantajan rinnakkaista oikeutta käyttää teosta silloin, kun teoksen käytöstä ei ole sovittu tai alan vakiintuneesta käytännöstä muuta johdu. Työnantajan käyttöoikeus sisältäisi myös oikeuden muuttaa teosta ja oikeuden luovuttaa käyttöoikeus edelleen.

Luovan työn luonteeseen kuuluu sen monimuotoisuus, ja sitä on vaikea lailla vangita. Sen sijaan joustavampi sopimusmenettely nykyisten käytäntöjen mukaisesti antaa paremmat mahdollisuuden ja takaa molempien osapuolien oikeudet ja velvoitteet. Ratkaisu nykyisiin ongelmiin ja epäselvyyksiin voisikin olla selkeiden sopimuskäytäntöjen kehittämien luovan sektorin eri osa-alueilla lakisäädösten sijaan.

Lakimuutosesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mm. ”Joskus työsuhde voi olla esimerkiksi vain yhden esityksen mittainen. Näin ollen myös hyvin lyhytaikaiset työsuhteet voivat olla pykälän soveltamisalaan kuuluvia työsuhteita.” On epärealistista kuvitella, että yksittäisellä työntekijällä olisi sopimusvapaus tällaisessa tilanteessa, työnantajalla tuskin löytyisi motiivia sopimuksen tekemiseen, jos laki jo antaa sille täyden oikeuden teokseen. Sen sijaan työmarkkinaosapuolten tekemillä raamisopimuksilla voidaan tilanteita säädellä tarpeen mukaan, ja silti säilyy myös sopimusvapaus työntekijän ja työnantajan välillä molempien osapuolien niin halutessa.

Koska on niin, että esitetty lain 40 § muutos toisi toteutuessaan suuria ongelmia luovan työn tekijöille ja esittäville taiteilijoille, ei sitä tulisi säätää. Katsomme, että nykyisellä toimivalla, tosin joskus varsin työläällä sopimuskäytännöllä pystytään asiat ratkaisemaan, eikä säädöksillä ole tarvetta näitä käytäntöjä määritellä.

Helsingissä 3.12.2009

SUOMEN SINFONIAORKESTERIT RY

Aila Sauramo
toiminnanjohtaja


 

Tillbaka