AINO TURTIAINEN-VISALA: RAUHAA RAJOILLE! Kesäkuun 2019 blogi.

Publicerad 17.6.2019

Aino Turtiainen-Visala

Rauhaa rajoille!

On luontevaa ottaa koppi toukokuun bloginkirjoittaja Petri Aarniolta, joka päätti juttunsa näin: ”Tarvitsemme musiikin ekosysteemiä eheyttävää yhteistyötä. Rajapinnat orkestereiden, musiikkiopistojen, päiväkotien ja koulujen sekä muiden toimijoiden välillä on aktiivisesti otettava yhteisiksi kohteiksi ja muistutettava, että musiikki kuuluu kaikille!” Pistän kynäni tähän aiheeseen, erityisesti tuohon muiden toimijoiden kohtaan, ja peräänkuulutan rauhaa rajoille ja rautaisia rajanylityksiä!

Yksi hankalimmista rajanylityspaikoista on vapaan kentän ja valtionosuuslain piirissä toimivien muusikoiden välillä. Siitä pitkään vaiettiin, koska ei ollut sopivaa muistuttaa työehtosopimustensa turvassa olevia saavutetuista eduista ja vapaan kentän muusikoita saavuttamattomista, eikä vastakkainasetteluakaan haluttu.  Rajan molemmin puolin on loistavaa muusikkoutta ja vajaakäyttöistä resurssia. On myös rajaloikkareita, mikä on tervettä. Vain harva muusikko on voinut aidosti valita vapaan kentän villin vapauden ja työehtosopimusturvan kahleen väliltä. 

Valtionosuusjärjestelmän selvitystyö viime vuodelta herätti muusikot huomaamaan, että systeemi saattaa jonain päivänä muuttua. Orkesterit ovat jo nyt uudistaneet ja monipuolistaneet tarjontaansa. Toimintaa on laajennettu konserttisalien ulkopuolelle yhteistyökumppaneina oppilaitoksia, jääkiekkojoukkueita, taidemuseoita ja ties mitä. Rajanylitys hoivalaitoksiin tai vaikka kartanoihin on monille luontevaa. Kamarimusiikkia ja erilaisia sooloprojekteja tehdään joustavasti oman instituution tarjoamassa taloudellisessa suojassa.

Varsinaista nykyisen tukijärjestelmän mylläystä odotellessa vakiintunet instituutiot voisivat lähteä vielä paljon rohkeammin rajoilleen ja ojentautua kohti vapaata kenttää (siellähän ollaan joka tapauksessa kädet ojossa). Orkesteri on aparaatti, jonka keskeistä osaamista ovat kaikki konserttien järjestämiseen liittyvät asiat taiteellisesta suunnittelusta markkinointiin ja soittimien kuljetukseen. Tiedän hyvin, miten vähillä voimilla orkesterien toimistot joutuvat toimimaan, mutta haluaisin silti haastaa ne. Tervehtisin suurella ilolla kamarimusiikkisarjoja ja resitaaleja, jotka ovat lähes kadonneet taidemusiikin kentältä. Uskon, että satsaus monipuoliseen konserttielämän kehittämiseen koituisi kaikkien muusikoiden ja orkestereiden hyödyksi. 

Kurkistamista tutun ympäristön ulkopuolelle suosittelen ihan kaikille. Esimerkiksi pianisti Olli Mustosen tapa soittaa pienilläkin paikkakunnilla resitaalien lisäksi koululaiskonsertteja ja pitää pienimuotoisia mestarikursseja musiikkiopistoissa on saanut todella hyvän vastaanoton. Kuntien kulttuuritoimet, musiikkiopistot, konserttiyhdistykset ja seurakunnat on usutettu yhteistyöhön lupaavin tuloksin, vaikka järjestäjien motivoiminen ei aina ole ollut helppoa. Joskus rajoilla tarvitaan jopa rauhanneuvotteluja.

Kuka tämän kaiken sitten maksaa? Yleisö maksaa, kun se oppii saamaan rahoilleen vastinetta ja hinta on sopiva. Alkuun jokainen toimija joutuu varmasti tinkimään omastaan ja tekemään jonkinlaista talkootyötäkin, mutta viisaat menestyvät. Sillä tästäkin on kyse: muusikon ilmainen ammattityö on vääränlaista filantropiaa. Kuukausipalkkaa nauttiva muusikko voi toki harrastaa ammattiaan ilmaiseksikin, mutta älköön hän edellyttäkö korvauksetonta työtä freelance-toveriltaan.  Rajavyöhykkeillä liikuttaessa on tarpeellista muistaa, että ammattilaisen kuuluu elää työllään, musiikki kuuluu kaikille ja sen pitää kuulua kaikkialle!        

Aino Turtiainen-Visala
Fazer Konserttitoimisto Oy, toimitusjohtaja

 

Tillbaka