HANNELE EKLUND: VETOVOIMAISET IMAGONRAKENTAJAT. Tammikuun 2020 blogi.

Publicerad 15.1.2020

Hannele Eklund 2017 kuva Essi Markkula

Vetovoimaiset imagonrakentajat

Rohkea panostaminen kulttuurin on pelastanut monta teollisuuden menettänyttä kaupunkia maailmalla ja tehnyt niistä menestyjiä. Suomessa orkesterit ovat olleet yli 200 vuotta kaupunkien imagonrakentajia. Miksi ne eivät sijoitu vetovoimatekijöiden luettelossa kärkeen?

Viimevuotisen seutukaupunkien tutkimuksen mukaan imago on kaupunkien keskeinen vetovoimaisuuteen vaikuttava seikka. Vetovoimatekijä onkin ollut jokaisen kunta- ja kaupunkistrategian suosikkisana viimeiset kymmenen vuotta. 

Vetovoimatekijät jakautuvat koviin (infrastruktuuri, alue- ja paikallistalous, työ- ja koulutus jne.) ja pehmeisiin (paikalliskulttuuri, tapahtumat ja elämykset, elämänlaatu, innovatiivisuus jne.). Kovat tekijät luovat edellytykset vetovoimaisuuden rakentamiselle, mutta pehmeisiin panostamalla luodaan erottava ja kilpailuedun tuova kärki suhteessa muihin kaupunkeihin.

Suomessa on väkilukuun nähden suhteutettuna maailman tihein orkesteriverkosto. Valtaosa siitä on syntynyt aktiivisten asukkaiden oma-aloitteisena toimintana taiteen janosta. Kuluvalla konserttikaudella monet orkesterit viettävät juhlakautta. Vaikka Turun soitannollisesta seurasta kehittynyt 230-vuotisjuhliaan viettävä Turun kaupunginorkesteri on maamme ylivoimaisesti vanhin, samalla tavalla alkunsa saaneita yli satavuotiaita orkestereita on Suomessa muitakin.   

Suomen toiseksi vanhin orkesterikaupunki on Pori, joka perusti Turun vanavedessä vuonna 1877 oman soitannollisen seuransa ja sittemmin kunnallistetun orkesterinsa. Ikäkärjessä ovat myös 138-vuotias Helsingin kaupunginorkesteri ja 117 vuotta toiminut Mikkelin kaupunginorkesteri. Kuluvalla kaudella 110 vuotta orkesterin tuottamaa konserttielämää tuli täyteen Kuopiossa, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Myös Savonlinnan orkesteri on yli satavuotias. Kunnioitettavaa 90-vuotistaivaltaan juhlivat Tampereen, Vaasan ja Kemin kaupunginorkesterit.

Yksikään Suomen kaikkiaan 29 ammattiorkesterista ei ole syntynyt kunnan tai kaupungin halusta kirkastaa imagoaan kulttuurisella vetovoimatekijällä. Kaupungit ovat saaneet orkesterinsa valmiiksi hopealautaselle asetettuna, mutta eivät edelleenkään aina ymmärrä, miten tärkeän instituution ylläpitäjäksi ovat aikanaan päässeet.

Säännöllisten konserttien lisäksi orkesterit vierailevat kouluissa, päivä- ja hoivakodeissa, sairaaloissa ja kauppakeskuksissa. Pienimmät yhdistävät voimansa ja tuottavat laajalle yleisölle suuren orkesterin elämyksiä. Orkestereiden muusikot ovat monen kaupungin musiikinopetuksen selkäranka. Ilman heitä musiikkioppilaitokset ympäri maata olisivat pulassa ja opettaisivat vain pianon ja kitaransoittoa sen sijaan, että valmistavat nyt satoja oppilaita orkesterimuusikon ammattiopintoihin maamme ammattikorkeakouluissa tai Taideyliopistossa.

Kansainvälisiä esimerkkejä taantuvien kaupunkien pelastumisesta merkittäviksi talousalueiksi panostamalla kulttuuriin on lukemattomia. Tämä olisi hyvä muistaa kaikissa niissä kunnissa, joissa ratkaisuksi taloudellisten resurssien niukkuuteen esitetään toistuvasti orkesterin, orkesterivierailujen, kirjaston tai muun kulttuurilaitoksen lakkauttamista. Lyhytnäköinen mutta kauaskantoinen päätös syntyy nuijan kopautuksella. Satavuotiaita instituutioita on lähes mahdoton rakentaa uudelleen, jos vähän ajan päästä alkaa kaduttaa.

Hannele Eklund

 

Tillbaka