Onko orkestereiden perinteinen autoritaarinen johtajuus katoamassa? (Korhonen)

Publicerad 15.12.2007

FL Pirkko Korhosen musiikkitieteen väitöskirja ”Suomalainen sinfoniaorkesteri: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus johtamisen näkökulmasta" tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15.12. Vastaväittäjinä toimivat emeritusprofessori  Reijo Pajamo (Sibelius-Akatemia) ja dosentti Antti Juvonen (Joensuun yliopisto) sekä kustoksena professori Matti Vainio.

- Orkestereiden johtamisen kehitys näyttää kulkevan johtamisen yleisten trendien vanavedessä. Transformationaalinen johtajuus, valtuuttaminen ja voimistaminen (engl. empowerment) ovat muotiaiheita nykyään myös orkestereissa, joiden moniportaista hierarkiaa pyritään monissa suomalaisissa orkestereissa tietoisesti vähentämään. Asioiden johtamisesta, managementista, on vuosikymmenten saatossa siirrytty yhä enemmän ihmisten johtamiseen, leadershipiin. Alati muuttuvassa yhteiskunnassa tasapainon etsiminen näiden kahden johtamispoolin välillä kuitenkin jatkuu yhä, kertoo Pirkko Korhonen.

Korhosen väitöstutkimus keskittyy suomalaiseen sinfoniaorkesteriorganisaatioon historian, kulttuurin sekä talouselämän näkökulmista. Korhosen kohdeorganisaationa oli Jyväskylän kaupunginorkesteri eli Jyväskylä Sinfonia. Hän paneutui orkesterin syntyyn ja kehitykseen historiallisen ja kulttuurintutkimuksen menetelmin.

- Kapellimestarin toimenkuva on muuttunut suomalaisessa sinfoniaorkesterissa. Vielä muutama vuosikymmen sitten kapellimestari hoiti orkesterin juoksevat asiat ja johti soitantokauden kaikki konsertit. Vähitellen konserttien lisääntyessä ja kapellimestareiden työtaakan kasvaessa heille palkattiin apulaisiksi henkilöitä hoitamaan noita orkesterin käytännön tehtäviä. Nämä henkilöt, jotka olivat aluksi vain kapellimestareiden käskyläisiä, nousivat vähitellen yhä merkittävämpään rooliin orkestereiden johtamisessa. Syntyi intendenttien ammattikunta. Nykyisin intendentit ovat orkestereissa organisaatioiden ylintä päätäntävaltaa käyttäviä virkamiehiä, jotka tekevät kaikkensa luodakseen kapellimestareille ja orkestereille ideaaliset olosuhteet taiteellisten päämäärien tavoittelemiseen, Korhonen kertoo.

Intendenttien keventäessä kapellimestareiden työtaakkaa, kapellimestarit saivat keskittyä omaan erikoisosaamisalueeseensa, orkestereiden taiteellisen toiminnan suunnitteluun ja konserttien johtamiseen. Kapellimestarit olivat vahvoja hierarkkisia johtajia: he nauttivat suurta arvostusta, heitä ihailtiin, kunnioitettiin ja jopa pelättiin. Nykyisin kuitenkin yhä useampi orkesteri on valinnut ylikapellimestareikseen huippumuusikkoja, joilla ei välttämättä ole kapellimestarin teknisiä taitoja ja jotka pyrkivät jakamaan vastuuta konserteista yhä enemmän jokaisen muusikon harteille.

- Sinfoniaorkestereiden kamarimusiikillinen toimintatapa on siis lisääntynyt ja niiden taiteellinen johtaminen muuttunut vuosien saatossa yleisten johtamissuuntausten mukaisesti kohti valtuuttavaa johtamista. Onkohan orkestereiden perinteinen hierarkkinen johtajuus katoamassa, Korhonen kysyy.

Väitöstutkimuksen toisessa osassa Korhonen kuvaa orkesterin sisäistä laatua soveltaen liike-elämän laadun kehittämistyössä paljon käytettyä European Foundation for Quality Management (EFQM) -itsearviointimallia. Artikkeli perustuu kokonaislaatuajatteluun: sinfoniaorkesterin laadun oletetaan muodostuvan useista eri osatekijöistä, joita erikseen kuvaamalla uskotaan saatavan konkreettisen käsityksen orkesterin kokonaislaadusta. Näitä laadun eri osatekijöitä kehittämällä voidaan olettaa orkesterin toiminnan kokonaislaadun – myös konserttien tason – paranevan.

Kolmannessa osiossa Korhonen paneutuu orkesterimuusikkojen ikääntymiseen ja eläköitymiseen, aiheeseen, joka koskettaa lähivuosina orkestereita enemmän kuin suomalaista yhteiskuntaa keskimäärin. Artikkelin taustalta löytyvät laatujohtamisen alakäsite ikäjohtaminen laajoine sisältöineen, työhyvinvoinnin ja -terveysalan viimeisin tietämys sekä lukuisista organisaatioiden ja yksilöiden ikääntymistutkimuksista koottu tieto.

Väitöskokonaisuus pyrkii esittelemään orkesteriorganisaatioon keskittyen erään esimerkin liike-elämän ja kulttuurin välisen kuilun kaventamiseksi. Yksittäisistä tuloksista mainittakoon esimerkiksi Jyväskylän Sinfonian syntyajan täsmentyminen vuoteen 1955, laatutyökalun luominen orkesterin laatutyön edelleen kehittämiseksi sekä muusikkojen motivaation ylläpitämisen merkityksellisyyden ymmärtäminen ikääntyvissä orkestereissa pohjaksi aihepiiriä käsittelevälle jatkotutkimukselle.

Lisätietoja:

Pirkko Korhonen, puh. 040 518 7989, pikorho[at]kolumbus.fi

 

Tillbaka